Så många sidor det finns

Ruskväder, och dagens studentfotograferingar är inställda. Nå, det är okej, jag jobbade tio timmar igår, så det är väl bra med en skärmdag emellan. Fast ibland är det minsann nästan tyngre att redigera. Man blir trött i huvudet och ögonen av det kan jag lova.

Som alltid när det är som intensivast så går jag in i en egen bubbla, där jag bara måste få göra något eget. Då brukar det bli blombilder. Mjuka, romantiska med nyanser i rosa eller lila. Det lugnar liksom ner mig och jag försvinner ett tag in i min värld, där bara en sak existerar. Meditativt på nåt vis.

Det allra lustigaste är, att jag var en riktig pojkflicka när jag var liten. En äventyrare i smutsiga jeans o kort hår, körandes båt, cyklandes ner för berg… Vilken kontrast till det här! Men det är det som är så fint i livet- att man kan följa olika stigar och upptäcka alla sidor av det utan att det ena utesluter det andra.

LAIDASTA LAITAAN

Onpa meillä hurja ilma tänään. Tuntuu melkein syksyltä. Päivän ylioppilaskuvaukset on peruttu, siirretty toiseen päivään. No, ihan ok. Tein eilen kymmentuntista työpäivää joten päivä näytön äärellä on ihan rauhoittava. Toisaalta näyttöpäätetyökin saattaa olla aika raskasta. Editointi on tosi tarkkaa puuhaa ja silmät ja pää väsyvät.

Aina kun on tosi intensiivistä, pakenen johonkin omaan rauhaan, omaan kuplaan jossa saan luoda jotain omaa. Silloin teen kukkakuvia. Pehmeitä, herkkiä, romanttisia roosanvärisillä tai lilahtavilla mausteilla. Se rauhoittaa minua ja olen siellä omassa kuplassa hetken ja unohdan kaiken muun. Meditatiivista jotenkin.

Hassuinta tässä on, että pienenä olin oikea poikatyttö. Seikkailija, risaisissa farkuissa ja lyhyessä tukassa. Ajoin venettä, pyöräilin jyrkissä rinteissä ja tein kaikenlaista jännää. Oikea vastakohta tälle. Mutta se onkin elämän hienoimpia asioita- että voi seurata erilaisia polkuja ja kokea että yksi asia ei välttämättä sulje pois toista, vaan kaikki on yhtä seikkailua.