Vemodigt

…som alltid, när sommaren går mot sitt slut. Igår var sommaren och värmen tillbaka för en stund men idag har jag suttit med lamporna tända ännu klockan halv nio på morgonen.
När jag ser ut ser jag röda äpplen i träden och fallfrukt på marken, rönnbären lyser röda, det regnar och ligger ett litet dis i luften. Vemodet kryper på, men samtidigt känns det som en början på något nytt, och med mörkret kommer myset, de tända ljusen och de värmande ylletröjorna. Inte så dumt det heller.

 

HAIKUEUTTA
ilmassa kuten aina kun kesä lähestyy loppuaan. Eilen saatiin hetkeksi lämpöä ja aurinkoa mutta tänään paloivat kattovalot vielä pyoli yhdeksän aikaan aamulla. Kun katson ulos, näen punaisia omenoita puissa ja maassa ja pihlajanmarjat loistavat punaisina. Sataa vettä ja ilmassa on hentoa usvaa.  Haikeus hiipii päälle, mutta samalla ilmassa on odotusta, jotain uutta ja pimeyden myötä syntyy tarve kotoilla, sytyttää kynttilöitä ja kaivaa esiin ne ihanan pehmeät villapidat. Ei se ihan väärältäkään tunnu.

_MG_9565

 

_MG_9563

 

_MG_9566

 

_MG_9567

 

_MG_9569

 

Advertisements

One thought on “Vemodigt

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s