Idag hade jag min sista lediga dag. Vi hade beslutat oss för att besöka Farmors Cafe´på Högsåra oavsett väder, men vädret visade sin bästa sida så det blev perfekt på alla sätt och vis.
Högsåra besökte vi redan i april och det kan ni läsa om både HÄR och HÄR och de som läste inläggen då, vet att vi förlorade vårt hjärta åt det här stället. Är något vackert i kalaste april så är det minsann ännu vackrare i juli! Men det handlar inte bara om hur det ser ut, utan om hur det är. Och det är ju som en blandning av Saltkråkan och Bullerbyn och människorna där likaså.
Än en gång låter jag bilderna tala för sig för vem hinner läsa långa texter mitt i sommaren när det finns så mycket där ute att njuta av?
Tack till er – vännerna på Farmors– ni är helt underbara! ❤ Trots högsäsong och brådska hann ni ge så varma omfamnande kramar och till och med prata en stund. Om ni bara visste hur mycket det betyder!
LOPPUHUIPENNUS
Tänään olikin sitten minun viimeinen vapaa päivä. Olimme jo aiemmin päättäneet käydä Högsåran Farmors Cafe´ssa vaikka olisi satanut räntää, mutta kesä näyttikin parhaimman puolensa. Ylläri!
Högsårassa kävimme jo huhtikuussa ja postaukset voit lukea TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ. Jos luit nuo postaukset silloin, tiedät että menetimme sydämmemme tälle paikalle täysin. Jos joku paikka on karussa huhtikuussa kaunis, niin kuvitteleppa miltä se näyttää heinäkuussa! Mutta tässä kaikki ei olekaan kiinni siitä miltä se näyttää, vaan miltä se tuntuu. Ja tämähän on kuin sekoitus Saariston lapset kirjasta ja Melukylän kirjasta, ja asukkaat myös!
Jälleen kerran annan kuvien puhua puolestaan, sillä kuka ehtii lukea pitkiä sepustuksia keskellä kesää kun ulkona on kaikkea kivaa tekemistä?
Suurkiitokset taas ystävillemme siellä Farmorissa, olette aarteita! Kiireestäkin huolimatta ehditte halata niin lämpimästi ja jutellakin hetken. Jos vaan tietäisitte miten arvostettua se oli!
