Dubbelfunktion

Redan ett tag har jag letat efter en blomvas. Kriteriet har varit en stor öppning för jag har länge stört mig på att blomvaser är mycket smalare upptill, vilket gör det svårt att få en större bukett att breda ut sig vackert. På önskelistan står en KLONG men då priset är vad det är så får det nog vara för min del. Om jag inte hittar en riktigt billig kopia förstås, men jag tror inte det dykt upp någon sådan på marknaden ännu.

När jag vid Ikeas “sista chansen” område bredvid kassorna fick syn på denna som jag redan tidigare tittat på, så slog jag till. Priset var ju bussigt nedsatt. Det trevliga med den är ju att man kan använda den som lykta också och det är ju bara ett stort plus att ha flera olika användningsområden. Nu har mina kära och supertrygga batteridrivna Enjoy ljus också fått komma fram och det är skönt att veta att de är det bästa valet i ett katthushåll. Och det är tryggt att pilla in lite dekorationsblad också. Någon eldsvåda blir det inte.

YKSI ESINE- KAKSI TOIMINTOA
Olen jo jonkun aikaa etsiskellyt kukkamaljakkoa joka olisi ylhäältä hieman leveämpi. Minua on siis harmittanut tuo että maljakot yleensä ovat tosi kapeita ylhäältä ja isompi kukkakimppu vain rutistuu kasaan eikä levittäydy kauniisti. Toivelistalla olisi KLONG maljakko mutta sen hinta ei sitten taas kyllä ole ihan samoilla linjoilla kuin toiveeni. Halvempaa kopiota en ole vielä nähnyt.
Ikean “viimeinen mahdollisuus” alueelta löytyi sitten tämä, joka toimii loistavasti sekä maljakkona että lyhtynä, ja hintaakin oli siis reippaasti alennettu. Iskin tietysti kynteni siihen. Tykkään kun esineellä on monta käyttömahdollisuutta.
Koska minulla ei nyt ollutkaan kukkia kotona, otin taas rakkaat patterikäyttöiset umpiturvalliset Enjoy kynttiläni esiin. Ihana tietää että ne ovat kissakodissa se paras ja turvallisin kynttilävaihtoehto. Ja turvallisesti voi myös änkeä siihen viereen jotain koristeitakin ilman että syttyy tulipalo. Minä laitoin syksyisiä koristelehtiä.

 

Sommarens sista suckar

Augusti månad går på sina sista dagar.Det känns overkligt att sommaren på riktigt börjar vara slut innan den ens börjat, och nu helgen märkte man det minsann! Det blev plötsligt ganska så kyligt, så det där med att sitta ute under forneldarnas natt- det kunde man glömma.

Men vi får ta det som det är. Att det blir kyligare, att trädens sus låter annorlunda, och att allt sakta men säkert vissnar. Vi tänder ljus, planerar om garderoben och boar in oss. Det finns sin charm i det också.

På stugan blev det ett fint stilleben när vi tog in samling eklöv i knippe.

 
KESÄN VIIMEISET HETKET
Elokuu  vetää viimeisiään. Tuntuupa merkilliseltä että kesä on taas ohi ennen kuin ehti alkaakaan. Ja kyllä sen jo huomasikin kun viikonloppuna oli melko koleaa! Muinaistulien yönä ei todellakaan edes ajateltu ulkona istumista.

Mutta mikäs siinä. Otamme päivän kerrallaan. Säät kylmenee, tuulten äänet muuttuvat puissa ja kaikki kasvillisuus kuihtuu. Sytytämme kynttilöitä, keskitymme suunnittelemaan syksyn vaatevarastoa ja  jälleen kerran kaikkien huulille tulee tuo sana hygge… Kotoilu on taas ihan okei, siinäkin on oma viehätyksensä.

Mökillä syntyi kaunis stilleben kun toimme sisään tammenlehtiä nipussa.

 

 

 

När något går sönder

Hemstaden Åbo är sig inte riktigt lik. Inget blir som förr men livet går ju vidare. Låt inte rädslan ta över, säger man för det är ju syftet med terror. Att skrämma skiten ur en.
Låt dem inte se det. Ge dem inte den glädjen.

Jag tänkte att jag är vuxen och kan tänka rationellt och förståndigt så jag tvekade inte alls när det blev dags att för första gången efter förra fredagens tragedi ta bussen till torget. Det är ju så tryggt just nu tänkte jag. Sällan händer det något liknande på samma plats, och det kryllar ju av poliser där. Därför var jag verkligen inte alls förberedd på vad som skulle hända och hur de egna känslorna skulle välla fram.

Rädslan kom. Ångesten också, och när jag stod där och skulle hitta till bytesbussens hållplats kände jag mig väldigt olustig. Torget var fullt med folk men plötsligt kändes det som om jag var ensam i en bubbla. Mitt i vimlet av folk stack enskilda individer ut. Sådana som inte betedde sig normalt. Sådana som kanske kunde vara nästa galning. Personer vars huvud plötsligt kunde slinta, helt utan förvarning.  I vanliga fall hade jag väl inte tänkt på det, men nu var allt annorlunda och i mitt huvud växte obehagliga scener fram. Jag pustade ut av lättnad när jag hittade bussen och den körde iväg.

Jag kommer väl aldrig mer att kunna gå över torget igen utan att kasta hastiga blickar över axeln och snabbnalysera folks beteende. Jag kommer aldrig att känna mig helt trygg där mera, men jag kommer nog att röra mig där hur mycket som helst, för vi ska ju faktiskt inte låta rädslan ta över. Vi kan känna den, och förstå varför den kryper under skinnet, men vi ska inte visa den.  Med tiden ebbas den väl ut och jag hoppas innerligt att den inte väcks av nya hemska händelser.

 

KUN KAIKKI ON TOISIN
Kotikaupunkini Turku on muuttunut. Mikään ei ole ennallaan, mutta sanotaan ettei pelolle saa antaa valtaa koska se on terrorin perusajatus. Pelolle ei anneta nyt sijaa. Sitä ei näytetä eikä anneta tekijöille sitä iloa.

Ajattelin jotenkin olevani aikuinen ihminen joka osaa ajatella järkevästi, joten en epäröinyt kun eteen tuli päivä jolloin pitäisi linja-autolla lähteä torille ensimmäistä kertaa tuon kauhean perjantaipäivän tapahtumien jälkeen. Harvoin tragedioita tapahtuu samoissa paikoissa ja torillahan on runsaasti poliiseja, ajattelin. Sen takia yllätyinkin täysin enkä ollut varatunut omien tunteiden tulvaan.

Pelko tuli, ja myös ahdistus. Tunsin oloni todella epämukavaksi yritttäessäni löytää vaihtobussin pysäkille. Ihmisiä kuhisi torilla kuten aikaisemminkin, mutta minut valtasi epävarma olo. Sellainen ihmellinen olo kuin olisin kuplassa. Yksittäiset kummallisesti käyttäytyvät ihmiset erottuivat joukosta. Sellaiset joiden päät mahdollisesti voisivat napsahtaa ihan tuosta vaan. Normaalisti en kyllä olisi sellaista ajatellutkaan, mutta nyt kaikki on toisin ja päässäni kehittyi pelottavia scenarioita. Huokaisin helpotuksesta kun löysin bussin ja se lähti pysäkiltä jättäen torin ja pahat ajatukset taakseen.

En ehkä koskaan enää voi ylittää toria vilkuilematta olan yli jatkuvasti, pikaisesti analysoiden ihmisten käytöstä. En ehkä koskaan tunne oloani turvalliseksi mutta aion palata sinne yhä uudelleen ja uudelleeen, koska pelolle ei todellakaan saa antaa valtaa. Voimme aistia sen, ymmärtää syyt siihen että pelko hiipii ihon alle, mutta emme saaa sitä näyttää. Aikanaan se varmaan haalistuu ja voimme vain toivoa ettei sitä mitkään mahdolliset uudet traagiset tapahtumatkaan herätä.

 

Lifestyle reportage

Vi brukar alltid få förhandsinformation när våra reportage ges ut. Jag vet inte om det var semestertider eller något annat som strulade till det men ingen tidning ramlade in hos oss, så  vi missade totalt detta fina reportage som kom ut i juli. Himla synd, jag hade gärna tutat ut åt hela världen att läsa och kanske tänka till en smula!!

Här möter vi familjen som valt att leva lite annorlunda. Hållbart och självförsörjande så långt det går, och med ett miljötänk som verkligen märks i deras val och deras vardag.
Här får vi en funderare över vår konsumtion, vårt behov av saker och vad vi egentligen borde värdera. Denna familj inspirerar verkligen!  Det är ingen lätt väg de valt, med både ett stort renoveringsprojekt och en stor trädgård med diverse bevattningssystem att anlägga, samt familjen och barnen och djuren att ta hand om.
Jag blev verkligen såå imponerad av det jag såg och upplevde under dagen hos dem!

Tidningen Malla, julinumret 2017

LIFESTYLE JUTTUA
Lähes aina saadaan ennakkotietoa tulevista lehtijulkaisuista. Tällä kertaa jokin meni pieleen, ( olisko ollut lomat tai muut sekoittamassa? ) ja lehti jäi saamatta ja sen myötä meiltä meni tämä ihana lifestyle- juttu täysin ohi.  Sääli, olisin niin halunnut toitottaa koko maailmalle että menkää ostamaan ja lukekaa tämä ajatuksia herättävä juttu!

Tapaamme perheen joka on valinnut vaihtoehtoisen elämäntyylin. Kestävää kehitystä ja omavaraisuutta niin pitkälle kuin mahdollista. Ekologisuus ja vihreät arvot näkyvät todellakin heidän elämässä ja arjen valinnoissa. He herättävät meidätkin arvioimaan omaa kulutusta, tavaroiden tarvetta ja arvomaailmaa. Tämä perhe todellakin inspiroi!
Polku on ollut kaikkea muuta kuin suora. Matkaan on mahtunut valtavaa talokunnostustyötä, puutarhan- ja kastelun suunnittelua sekä toteutusta. Tietysti myös perheen- lasten- ja eläinten hoitoa ja huomioimista siinä rinnalla.
Oli todellakin inspiroivaa ja ihailtavaa seurata heidän puuhiaan!

Juttu julkaistiin Maalla lehdessä heinäkuussa 2017

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Dessa augustihimlar över Åbo…

Ljuset!  Sensommarljuset! Det mjuka, låga varma kvällsljuset. Som fotograf märker man verkligen skillnaden från juni och juli månads skarpa ljus som kommer högre uppifrån och gör skuggorna hårda.

Med den vyn över aura å som vi har, ser jag otroligt många himlakonstverk varje kväll. Fantastiska molnformationer, hotfulla mörka åskmoln ( men var är åskan? ) och pastelliga toner som blandar sig med det gyllengula appelsinorangea just när solen går ner.
Jag kunde ju inte låta bli att fotografera igår igen.

Sen satt jag och redigerade ett bra tag. Det måste jag ju då de bara är råfiler,  (typ som gamla tidens negativ) , men digitala. Utan redigering är de inte färdiga bilder. Jag drev inte på så mycket, råfilerna var så färgranna i sig, men på slutet drog jag till med en riktigt färgsplasch, bara för skojs skull. Det ser ju inte verkligt ut, och är inte meningen heller, men det struntar jag i. Bara det behagar ögat och ger mig nöje för en stund.

I de två första bilderna använde jag objektivet Canon EF 24-70 2.8 L II USM
och i resten Canon EF 70-200 2.8 L IS II USM. De pastelliga bilderna är tagna med bländare 5,6, ISO 500 och slutartid på 1/ 400s

 

NÄMÄ LOPPUKESÄN TAIVAAT TURUN YLLÄ
Valo! Loppukesän valo! Se pehmeä matala ja lämmin iltavalo. Kuvaajana huomaa sen suuren eron kesä- ja heinäkuuhun, jolloin valo on voimakkaampaa ja paistaa suoraan ylhäältä päin. Se tekee varjot teräviksi.

Meillä on joelle niin upeat näkymät että joka ilta näen erilaisia taivaan  taidemuodostelmia.  Fantastisia pilviä, tummia ukkosuhkia ( mutta missä ukkonen?) sekä pastelliset sävyt jotka hiljaa vaihtuvat kultaisen ja appelsiinin sävyihin juuri sillon kun aurinko laskeutuu talojen taakse.
Enhän minä voinut olla kuvaamatta.

Sitten editoin. Näin on pakko tehdä koska kuvathan ovat raakatiedostoja ( kuten filminegatiivit olivat ennen ) eivätkä ole muistikortilta tullessaan valmiita kuvia laisinkaan. En kuitenkaan vääntänyt nappuloita kaakkooon sillä raakakuvissakin oli jo ihanat sävyt. Lopussa vain innostuin tekemään oikean väripläjäyyksen. Aidon näköistä siitä ei todellakaan tullut, eikä ollut tarkoituskaan. Kunhan leikin hetken ja sain siitä jonkinlaista lapsellista iloa.

Kahdessa ensimmäisessä kuvassa käytin linssiä Canon Canon EF 24-70 2.8 L II USM ja pastellinsävyiset kuvat otin Canon EF 70-200 2.8 L IS II USM: illa. Pastellin sävyisissä kuvissa asteukset olivat seuraavat : aukko 5.6, ISO 500 ja 1/400 s.

 

 

 

 

 

 

 
Jep, I know. Totally unreal den här sista men jag gillar det!

Nu kom våldet så nära

Jag har inte riktigt hunnit med bloggen nu, då jag varit på jobb sedan fredagen och ungefär bara hunnit hem emellan och sova. Igår hade vi dessutom rekreationsdag med arbetsgänget så jag var hemma först vid midnatt. För trött är jag nu också för att skriva något djupare inlägg om fredagen, men ni vet ju alla vad det hände här i Åbo då.

Bara några timmar före dådet parkerade jag vid torget för att hämta ett presentkort från en affär i närheten. Då var det lugnt, och man kunde inget ana av det som komma skulle. Några timmar senare var det fullt kaos och vi försökte efter bästa förmåga följa med allt på jobbet för att veta vad som egentligen hade hänt. Det var så oförklarligt obehagligt och skrämmande det hela. Jag saknar ännu ord och är djupt bedrövad. Det var väl väntat att något sådant kunde ske, men inte här. Här på gatorna som är så bekanta. Det är så ofantligt svårt att ta in det som skett. Samtidigt är jag mitt i eländet så tacksam för att det fortfarande finns människor som bryr sig, som ingriper med risk för sitt eget liv. Ännu orkar jag tro på mänskligheten.

Vi lever sannerligen i en värld i förändring.

 

NIIN LÄHELLÄ MEITÄ
En oikein ole ehtinyt tehdä mitään postauksia, kun on perjanaista lähtien ollut niin paljon töitä ja menoja että olen suurin piirtein vain ehtinyt kotiin nukkumaan. Eilen meillä oli vielä kaiken kukkuraksi virkistyspäivä työporukan kanssa, joten olin kotona vasta keskiyön aikaan. Nyt väsymys painaa enkä oikein osaa tuosta perjantaistakaan kirjoitella mitään kovin syvää, mutta kaikki kuitenkin tietävät mitä Turussa silloin tapahtui.

Vain muutama tunti ennen iskua jätin auton torin viereen parkkiin ja hain eräästä lähellä olevasta kaupasta lahjakortin. Silloin kaikki oli ihan rauhallista eikä tulevista tapahtumista  ollut minkäänlaista aavistusta. Muutama tunti sen jälkeen kaikki oli täysin toisin ja työpaikalla sokissa luimme tapahtumista ja yritimme pysyä ajan tasalla. Kaikkea oli vain niin vaikea sisäistää ja tietysti ahdisti ja pelotti ihan tosissaan. Olihan se tiedossa että tämä hullu väkivalta jossain vaiheessa voisi tulla tosi lähelle, mutta ei näin. Ei näillä tutuilla kaduilla joilla päivittäin liikumme… en osannut uskoa.
Silti kaiken keskellä tunnen nyt myös valtavaa kiitollisuutta että vielä löytyy ihmisiä jotka välittävät muista ja jopa henkensä uhalla puuttuvat tapahtumiin. Vielä jaksan uskoa.

Elämme tosiaan muutoksen aikaa.

 

 

Hans bilder

När jag talar om att fixa en fotovägg här hemma så är det ju inte bara mina bilder det gäller. Min man har ju snappat upp intresset för att fotografera också, och det är verkligen superfint att ha en gemensam hobby! Hans bilder kommer givetvis också att sättas upp på väggen och vi kom överens om att de alla på ett eller annat sätt ska ha att göra med vår hemstad och vad vi upplever här.  Här följer några av hans bilder. Tagna av honom och editerade av mig.

 

HÄNEN KUVAT
Kun kerroin valokuvaseinästä en suinkaan ajatellut vain omia kuviani. Mies on innostunut valokuvauksesta myös, ja onhan se ihan superhauskaa  että meillä on yhteinen harrastus! Kuvien yhdistäväksi aiheeksi valitsimme kotikaupunkimme. Tässä muutama esimerkki hänen kuvista jotka siis hän on ottanut ja minä editoinut.

 

Fotografering i miljö

Ska vi ta en titt på lite konfirmationsbilder? Dessa är tagna på kyrkogården, en riktigt perfekt miljö för just konfirmationsbilder. Ofta är det ju mycket träd vid kyrkorna så man får både sol, skugga och öppen skugga. Bara att flytta sig lite till olika platser för att få ljuset mjukt filtrerat.
Här använde jag mitt favoritobjektiv för porträtt, Canon EF 70-200mm 2.8 IS II USM. Pålitligt i alla lägen och ger en så mjuk och fin bakgrund.
Oftast gillar jag porträttbilder i färg, men det dova matta högkontrastbilderna i svartvitt blev nog en favorit i den här bildsamlingen. Speciellt den sista.

VALOKUVAUSTA MILJÖÖSSÄ
Rippikuvia. Nämä kuvattiin kirkon luona, mikä onkin mielestäni varsin sopiva miljöö rippikuville. Kirkkojen ympärillä on usein paljon puita ja siten voi saada sekä aurinkoa että varjoa sopivasti. Siirtymällä eri paikkoihin voi leikkiä valolla ja antaa sen kauniisti suodattua lehtipuiden läpi. Tässä kuvauksessa käytin taas luottolinssiäni Canon EF 70-200mm 2.8 IS II USM  joka ei vielä ole koskaan jättänyt minua pulaan. Sillä syntyy niin kaunis pehmeä taustakin.
Useimmiten pidän värillisistä potreteista mutta tästä setistä tein muutaman tummanpuhuvan mattamustan kuvan. Tuosta viimeisestä kuvasta muodostuikin oma henkilökohtainen lemppari.

 

 

 

 

 

Loppisfynd

På ett spontanbesök på loppis förälskade jag mig i denna sympatiska elefant.  Jag hoppas bara att beten ( den ena fattas) inte är gjord av elfenben, för sådant vill jag ju inte understöda, men jag tror faktiskt den är gjord av trä den också.  Hur som helst är elefanten redan gjord och ägd av någon annan långt före mig och det vore synd att den åkte i soporna.
Precis som jag bestämt så ska en sak åka ut när en sak åker in, och därmed blev det lite rensning. Av bara farten åkte faktisk åtta gamla inredningsdetaljer ut- jag skänkte dem vidare via facebook istället för att bara slänga bort. Win win liksom och så klart ska vi tänka på att inte låta sopberget växa utan låta föremålen cirkulera vidare istället och kännas “nya” hos någon annan.

 

KIRPPUTORILTA TUOTUA
Sponttaanilla kirppiskierrioksella käteeni tarttui tämä kaunis norsu. Toivon vain ettei sen hammas ole tehty norsunluusta sillä sellaista en tahdo mitenkään tukea. Minusta kyllä tuntuu että sekin on veistetty puusta. Joka tapauksessa norsu on jo valmistettu ja ollut ehkä monenkin ihmisen omistuksessa ennen minua ja olisi sääli heittää se roskiin.

Olen antanut itselleni lupauksen että kun ostan jotain uutta kotiin, hankkiudun eroon jostain muusta. Tällä kertaa innostuin ja hankkiuduin eroon kahdeksasta esineestä. Facebookin kautta löytyi uusi omistaja jolle lahjoitin ne. Win- win nääs, ja tietysti pitää ajatella tätä vastuullista kuluttamista. On parempi antaa tavaroiden kiertää kuin ostaa uutta. Jonkun toisen kodissa ne vanhatkin tuntuvat uusilta.

 

 

 

 

Svartvitt

Oftast gillar jag att göra mina sommarbilder är i färg, men igår fick jag plötsligt en enorm lust att testa lite svartvitt. Det slutade med att jag äntligen fick lust att på allvar börja fundera på den fotovägg som mannen och jag har planerat att göra. De fotona ska vara kvadrater, så vi får tänka till lite och välja bilder som går att beskära så, eller allra helst tänka till redan i fotograferingsögonblicket. Av dessa bilder är det nog cykelbilden som ska få vara med på den tavelväggen. Gillar den nog kanske mer i förhållandet 2:3 men den fungerar nog också som 1:1.

 

MUSTAVALKOISTA
Yleensä haluan tehdä kesäkuvat värikuvina mutta eilen sainkin yllätävän inspiksen tehdä mustavalkokuvaa. Päädyin vielä loppujen lopuksi vihdoin suunnittelemaan valokuvaseinää. Emme ole aiemmin päässeet pidemmälle kuin ajatustasolle mutta nyt kolahti ja nyt löytyy ainakin kolme kuvaehdokasta jo.
Valokuvaseinään tulee neliöitä joten se vaatii vähän ajattelua. Joko käytämme kuvia joita voi helposti rajata, tai sitten pitää tarkasti jo kuvaustilanteessa ajatella rajausta. Näistä kuvista pyöräkuva taitaa päätyä seinälle. Tykkään siitä tosi paljon. Enemmän ehkä 2:3 suhteessa mutta kyllä se  1:1 suhteessakin, eli neliönä toimii.