Nu kom våldet så nära

Jag har inte riktigt hunnit med bloggen nu, då jag varit på jobb sedan fredagen och ungefär bara hunnit hem emellan och sova. Igår hade vi dessutom rekreationsdag med arbetsgänget så jag var hemma först vid midnatt. För trött är jag nu också för att skriva något djupare inlägg om fredagen, men ni vet ju alla vad det hände här i Åbo då.

Bara några timmar före dådet parkerade jag vid torget för att hämta ett presentkort från en affär i närheten. Då var det lugnt, och man kunde inget ana av det som komma skulle. Några timmar senare var det fullt kaos och vi försökte efter bästa förmåga följa med allt på jobbet för att veta vad som egentligen hade hänt. Det var så oförklarligt obehagligt och skrämmande det hela. Jag saknar ännu ord och är djupt bedrövad. Det var väl väntat att något sådant kunde ske, men inte här. Här på gatorna som är så bekanta. Det är så ofantligt svårt att ta in det som skett. Samtidigt är jag mitt i eländet så tacksam för att det fortfarande finns människor som bryr sig, som ingriper med risk för sitt eget liv. Ännu orkar jag tro på mänskligheten.

Vi lever sannerligen i en värld i förändring.

 

NIIN LÄHELLÄ MEITÄ
En oikein ole ehtinyt tehdä mitään postauksia, kun on perjanaista lähtien ollut niin paljon töitä ja menoja että olen suurin piirtein vain ehtinyt kotiin nukkumaan. Eilen meillä oli vielä kaiken kukkuraksi virkistyspäivä työporukan kanssa, joten olin kotona vasta keskiyön aikaan. Nyt väsymys painaa enkä oikein osaa tuosta perjantaistakaan kirjoitella mitään kovin syvää, mutta kaikki kuitenkin tietävät mitä Turussa silloin tapahtui.

Vain muutama tunti ennen iskua jätin auton torin viereen parkkiin ja hain eräästä lähellä olevasta kaupasta lahjakortin. Silloin kaikki oli ihan rauhallista eikä tulevista tapahtumista  ollut minkäänlaista aavistusta. Muutama tunti sen jälkeen kaikki oli täysin toisin ja työpaikalla sokissa luimme tapahtumista ja yritimme pysyä ajan tasalla. Kaikkea oli vain niin vaikea sisäistää ja tietysti ahdisti ja pelotti ihan tosissaan. Olihan se tiedossa että tämä hullu väkivalta jossain vaiheessa voisi tulla tosi lähelle, mutta ei näin. Ei näillä tutuilla kaduilla joilla päivittäin liikumme… en osannut uskoa.
Silti kaiken keskellä tunnen nyt myös valtavaa kiitollisuutta että vielä löytyy ihmisiä jotka välittävät muista ja jopa henkensä uhalla puuttuvat tapahtumiin. Vielä jaksan uskoa.

Elämme tosiaan muutoksen aikaa.

 

solros-blogg

 

Advertisements

2 thoughts on “Nu kom våldet så nära

  1. Meillä poika 2. vaimo oli menossa äitinsä kanssa syömään Ricoon. E. sanoi, että hän ei edes ehtinyt tajuta tilanteen vaarallisuutta, ennen kuin äitinsä oli sanonut, että muista jos hänelle käy jotakin juokse karkuun. Onneksi selvisivät säikähyksellä ja pääsivät ravintolaan turvaan.

    Like

    • Minulla on monta ystävää ja tuttavaa jotka ovat kertoneet olleensa ihan lähellä tapahtumien aikaan. Onneksi niille ei mitään sattunut. Kyllä pelottaa kun tajuaa että kuinka pienestä on kiinni että voi omalle kohdallekin iskeä, kun on tuollainen sekava tilanne päällä missä tekijä pakoreitillään vaan huitoo eri suuntiin ja randomina tarttuu vaan ensimmäisen lähellä olijaan.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s