Den är på allas läppar. HETTAN. Det är ungefär allt man talar om just nu, och allt man ser på sociala medier. “Klaga inte när det äntligen är varmt”, säger många, men jag klagar. För jag tycker det är för jävligt att det inte finns en gyllene medelväg utan vi går från regniga kalla somrar till kokhet dito. Kan det inte bara var något där i mitten? Sådär semibra? Värme och regn i passliga doser. Den här torkan skrämmer mig, den ger ångest. Vi är verkligen i pisset om det inte regnar snart.
Jag tänker också på alla åldringar ( de har ofta problem med natriumhalterna och det kan vara livsfarligt ) , jag tänker på de vilda djuren som inte får vatten, naturen som torkar ut, bönderna, spädbarnen, de höggravida, de som är sjuka och faktiskt också på mig själv och mina medsystrar- som har en egen värmebölja på gång i kroppen, kallat klimakteriet. Extrem hetta är jobbig för vem som helst och just nu känns det lite som att det sabbar semestern också då man bara orkar hälften av vad man tänkt. Dessutom kommer våra matpriser att skjuta i höjden.
Men nog om det. Lets talk about vad som annars händer i sommaren. Eller rättare sagt sommarnatten. Någonstans just efter min födelsedag när vi går in i andra veckan i juli, brukar jag märka skillnaden. Kvällarna mörknar. Alla färger blir intensiva. Det blå blir koboltblått, det gröna dovare och gatulamporna börjar urskiljas på ett helt nytt sätt. Har ni sett det?
Det doftar sommarstad i Åbo. Det känns mycket intensivare på natten. En doft av sött klibb från träden och varm asfalt blandas med dofterna från gatuköken. Det doftar barndom, som det doftade när vi steg av från skärgårdsbussen vid domkyrkosfären när jag var liten. Bekant och tryggt. ( Hälsning till mamma o pappa här- jag har haft en underbar barndom och det är mest somrarna jag minns – ni vet varför )
Vi tog en nattpromenad, mannen och jag häromdagen ( eller häromnatten alltså ) Startade elva och kom hem vid midnatt. Det var varmt, väldigt varmt och folk festade eller var ute och strosade. Det var 22 grader, men svalare än inne i husen som värmts upp av solen hela dagen. Krogbåtarna var pyntade och Samppalinna upplyst så det förde tankarna till nöjesfältet i Tove Janssons Vem ska trösta Knyttet. Vet ni vad jag menar?
Jag hoppas ni känner stämningen av sommarstad i mina bilder. Tomma gator men en åstrand full av liv. Doften av varm asfalt och gatukök, musiken från krogbåtarna och känslan av att det trots värmeböljan ändå är ganska skönt.
*******
KESÄYÖN TUNNELMIA TURUSSA
Tämä kuumuus on nyt kaikkien huulilla. Se näkyy sosiaalisessa mediassa ja kuuluu kaupassa. “Älkää nyt valittako kun vihdoin on lämmintä”, sanovat jotkut, mutta kyllä minä nyt valitan. Ihan vaan sen takia että kaipaan kultaista keskitietä. Pitääkö mennä raan kylmästä tukalaan kuumaan?? Miksi ei voisi olla jotan siltä väliltä? Lämmintä ja välillä vesisadetta, silleen sopivasti. Tämä kuiva kuumuus pelottaa, se ahdistaa. Olemme kyllä pulassa ellei pian sada!
Ajattelen myös kaikkia vanhuksia ( heillä on usein vaikeuksia suolatasapainon kanssa ja se voi olla hengenvaarallista ) , ajattelen villieläimiä joilta on vesi loppu, luontoa joka kuivuu, maanviljelijöitä, vastasyntyneitä, raskaana olevia ja oikeasti myös itseäni ja kanssasisaruksiani joilla on kehossa oma helle nimeltään vaihdevuodet. Tällainen järkyttävä kuumuus on tukala ihan kaikille ja jotenkin se pilaa lomankin kun jaksaa tehdä vain puolet siitä mitä oli ajatellut. Sitäpaitsi meidän ruokahinnat nousevat taivaisiin tätä menoa.
Mutta se siitä. Lets talk about kesästä noin yleisesti. Tai kesäyöstä. Jossain siinä syntymäpäiväni jälkeen kun ollaan heinäkuun toisella viikolla jokin muuttuu. Illat pimenevät. Värit muuttuvat intensiivisemmmiksi. Sinisestä tulee koboltinsininen ja vihreä tummuu. Katuvalot alkavat yhtäkkiä erottua ihan uudella tavalla. Oletko huomannut? Turussa on ihana kesäkaupungin tuoksu. Yöllä se on intensiivisempi. Kadut ovat puiden siirapista tahmeita ja niistä tulee erikoinen makea tuoksu. Asvaltin lämmin haju sekoittuu katukeittiöiden tuoksuihin. Minulle tulee lapsuus mieleen, kun myöhään sunnuntai iltaisin tulimme mökiltä ja astuimme saaristobussista ulos Tuomiokirkon puistoon. Kaikki ne tuoksut koen taas ja se tuntuvat tutuilta ja turvallisilta.
Miehen kanssa menimme iltakävelylle, eiku korjaan- yökävelylle toissyönä. Lähdimme yhdentoista aikaan ja palasimme puolen yön aikaan. Ulkona oli 22 astetta vielä, ja ihmisiä oli liikkellä koska ulkona oli viileämpää kuin auringon lämmittämissä taloissa. Jokilaivojen valot olivat tunnelmallisia ja valaistu Samppalinna vei ajatukseni Tove Janssonin kirjaan Kuka lohduttaisi nyytiä, ja siinä olevaan huvipuistoon. Tiedättekö mitä tarkoitan?
Toivottavasti kesäkaupungin tunnelma välittyy teille kuvistani. Tyhjät kesäkadut mutta eloisat jokirannat. Lämpimien katujen ja katukeittiöiden tuoksu, jokilaivoista kuuluva musiikki ja tunne siitä että tukalasta kuumudesta huolimatta kaikki on ihan fine.
livingwithmycamera.wordpress.com 