I migränens klor

Igår fick jag en jobbig migrän som kom utan förvarning så jag inte hann ta bromsmedicin. Tragglade mig genom jobbdagen i alla fall för jag slutade rätt så tidigt och kunde vila hemma på kvällen. Jag får sällan en sådan migrän som gör mig helt galet sjuk men det blir en tung värk som inte går bort med någon som helst medicin om jag inte hinner ta den just vid de första “sågbetten”. Oftast får jag alltså en varning i form av just sådana sågbett eller att jag förlorar en del av synfältet för en stund. Men inte denna gång inte.
I morse var det lite svårt att avgöra måendet men jag kände mig inte helt hundra när jag drog mitt töjningspass före frukost. Kände mig galet seg och trött och hade helt av allt bara sovit där på träningsmattan. Jag hann bara vara några timmar på jobbet när jag kände att det inte gick mera. Siffror och rader hoppade och jag kunde inte hålla fokus på vad jag gjorde. Jag kände mig inte arbetsför utan var tvungen att kapitulera och åka hem och bädda ner mig.  Halvslumrade hela eftermiddagen nerbäddad i sängen och först nu, niotiden på kvällen börjar jag vara ute på andra sidan dimman. Skönt. Tyvärr tinglar det i näsan så jag hoppas innerligt att migränen inte var ett tecken på att någon förkylning skulle vara på Kommande. Schas på er alla bobbor, jag vill inte bli sjuk.

******

MIGREENIÄ
Eilen sain migreenikohtauksen joka ei yhtään varoittanut tulostaan,  vaan puski päälle niin etten ehtinyt ottaa jarruttavaa lääkettä. Onneksi pääsin töistä melko aikaisin ja pääsin kotiin huilaamaan. Harvemmin migreenikohtaukseni ovat tosi pahoja, vaan yleensä ne ovat sellaista kovaa päänsärkyä joka vaan ei pillereillä lähde, etenkin jos en ehdi ensimmäisten varoitusoireiden kohdalla ottaa lääkettä. Näen siis usein sahalaitoja tai sitten osa näkökentästä häviää hetkeksi, ennen kuin itse kohtaus puhkeaa. Ei vaan tällä kertaa, mikä sitten johti siihen ettei lääke enää purrut kun sen vihdoin otin.
Tänään aamulla oli vaikea arvioda vointia heti mutta tunsin etten ollut ihan vireessä kun tein aamuvenytyksiäni. Olo oli sitkeä ja olisin mieluiten jäänyt sinne jumppamatolle nukkumaan.
Ehdinkin sitten vaan olla muutaman tunnin töissä kun tunsin että nyt ei enää onnistu… Numerot ja kirjaimet pomppivat näytöllä eikä ajatus pysynyt kasassa. En ollut enää työkunnossa vaan heitin ns pyyhkeen kehään ja lähdin kotiin. Siinä sitten loppupäivän köllötin sängyssä puoliunessa ja vasta nyt, myöhään illalla alkaa olla suht normaali olo eikä kirjaimet enää pompi silmissä. Toisaalta nyt kihelmöi nenässä joten toivon hartaasti ettei tästä nyt ollut kyse jostain orastavasta flunssasta. Hus hus pöpöt minä en nyt halua sairastua!

 

budda-blogg1

budda-4-blogg

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s