Lite lost

Ofta när jag har intensiva jobbperioder, sinar min egna kreativitet. Allt skapande går till arbetet och jag tappar glädjen i det egna görandet. Det tog mig två veckor in på semestern att hitta glädjen i fotograferandet igen. Att bara ta kameran under armen och bege sig ut och fota helt kravlöst. Så himla skönt att hitta den där känslan igen!
Inte jag i bilderna, utan en för mig okänd kvinna som jag mötte på min skogslänk.

HIUKAN HUKASSA
Usein kun minulla on työkiireitä ja paineita, hukkaan oman luovuuteni. Kaikki velvollisuudet jotenkin uuvuttavat minut niin, etten vaan jaksa innostua. Ehdin olla kaksi viikkoa lomalla ennen kuin taas löysin ilon omasta kuvaamisesta. Oi sitä onnea kun sai taas innostua ja tehdä ihan omia juttuja ilman minkäänlaisia odotuksia!
Kuvissa minulle tuntematon nainen johon törmäsin metsälenkillä.

Äntligen båtfärd!

Vädret har varit så ostadigt så det är nästan en månad sedan senaste turen med båten.
Just idag, när vi fick lillfröken till oss, blev det en bra lucka mellan vindarna och vi packade väskan med matsäck och gav oss iväg. Härligt!

Vi tog ingen lång tur, för när man är ute med en treåring så måste man ju ta hänsyn till att tålamodet kanske inte är så långt. Vi åkte längs med ån, och stannade vid Pinellan och dukade upp med banan, kex, saft och kaffe. Helt perfekt. Sen åkte vi neråt igen.Vi försökte vinka till katterna, men de syntes inte till på balkongen, när vi gled förbi vårt hem.
Väl hemma tog vi ännu en tur med Föri färjan och köpte glass.

Idag bjussar jag bara på mobilbilder, små snapshots av dagen.

*****

VIHDOINKIN VENEILEMÄÄN!
Ilmat ovat olleet niin epävakaat, että edellisestä venereissusta on jo lähes kuukausi. Tänään vihdoin, kun pikkuneiti tuli meille hoitoon, tuli niin kivat kelit että päätimme lähteä retkelle. Pakkasimme reppuun eväitä ja lähdimme!

Teimme vain ihan pienen retken, koska kolmevuotiaan kanssa ei oikein tiedä miten pitkään jaksaa olla. Edettiin jokea pitkin Pinellan kohdalle ja syötiin siellä eväät. Banskuja, keksejä, mehua ja kahvia. Kyllä maistui! Sitten lähdettiin takaisin. Oman kodin kohdalla yritimme katsoa näkyisikö kissoja parvekkeella ja voitaisko vilkuttaa, mutta taisivat olla päiväunilla kun ei näkynyt.
Kotona teimme vielä reissun Föri- lossilla kauppaan jätskiostoksille.

Tässä muutama pikainen puhelinkuva reissustamme.

 

Hej hej kissorna!  Hei hei, kissat! 

Workshop

Kirjoitan molemmilla kotimaisilla. Postauksen suomenkielinen osio on luettavissa ruotsinkielisen alla

Nu bryter jag äntligen tystnaden här på bloggen. Juli kom och gick, men jag jobbade galet mycket för jag ville ha bordet tomt innan semestern. Nu har jag äntligen landat lite i ledigheten, men tre veckor går fort och innan jag vet ordet av så är jag väl tillbaka på jobbet igen. En och halv vecka har jag kvar, tack och lov, så bara hälften är avverkat ännu.

Som företagare är man ju aldrig riktigt helt på semester, så några små pappersjobb, bokningar och bildleveranser har det blivit. Sen hade jag också den stora lyckan att få delta i en workshop som jag drömt om. Jag har i det tysta gått och längtat efter att få jobba heltid som företagare igen, men inte vetat vad jag vill satsa på. Men nu vet jag. Hur det det sen i praktiken ännu går till, det får jag lite fnula på. Ett studioutrymme behöver jag i alla fall, och en hel del utrustning till det, så det lär kanske ta ett tag innan den delen är avklarad. Några lån vill jag inte ta så jag skyndar långsamt, och fram till dess får jag göra hembesök. Det går också, även om det är mycket att rouda, och ljussättning och annat är väldigt mycket knepigare då man inte vet hurdant utrymme man landar i. Dock är en hemfotografering lättare för de nyblivna föräldrarna.

Här bjuder jag nu i alla fall på lite stämningar från workshopen som skedde i fotograf Laura Schneiders hemtrevliga studio ( klick)  i Helsingfors. Det är Lauras fotoprops ( rekvisita ) , hennes ljussättning och hon som har lindat babyn och planerat för allt. Vi fick fota och editera i eget tycke. Det var väldigt lärorikt och jag fick svar på många frågor. Det här är en genre som inte alls är så enkel, det kan jag lova. Det mesta av tiden går åt till att få babyn att vara nöjd och belåten, och en förvånande liten del av tiden går åt till det egentliga fotograferandet. Allt sker på babyns villkor och babyn meddelar nog ljudligt om det inte känns bra. Amning och blöjbyte och framför allt allt hyssjande tar tid och varje baby är olik, så det är onödigt att ha för höga förväntningar. Det är det som gör det så spännande men samtidigt så otroligt belönande.
Detta var årets enda workshop som Laura ordnade, så jag är innerligt tacksam för att jag hade möjlighet att delta.

WORKSHOP
Vihdoin katkaisen hiljaisuuden täällä blogissa. Heinäkuu tuli ja meni, ja tein töitä ihan hullun lailla. Halusin työpöydän tyhjäksi ennen elokuun lomaviikkoja. Nyt olen nauttinut vapaista jonkun aikaa mutta kyllähän lomat aina menee liian nopeasti, ja ennen kuin ehtii silmiään räpyttää, on aika palata töihin. Puolitoista viikkoa jäljellä, joten vasta puolivälissä ollaan, onneksi.
Yrittäjänä harvoin pystyy täysin nauttimaan lomasta, ja niin minäkin joudun tietysti tekemään jotain paperitöitä, buukkauksia ja muutamia kuvatoimituksia myös loman aikana. Suureksi ilokseni pääsin myös mukaan workshoppiin josta olen haaveillut keväästä saakka.

Olen siis miettinyt siirtymistä kokopäiväiseksi yrittäjäksi taas, mutta en oikein tiennyt miten ja millä lisäyksellä. Nyt tiedän. Toki kaiki on vielä auki, sillä tarvitsen studiotilan sekä kaikenlaista kalustoa sinne, ja rahoituksen haluan hoitaa ilman lainoja. Tätä pitää nyt miettiä, ja rauhassa edetä. Siihen saakka saan tehdä kotikäyntejä. Ne ovat toki valon takia vaikeampia ja tavaroiden roudaaminen on työlästä. Koskaan et tiedä minkälaiseen kotiin olet menossa ja mitä tarvitset mukaasi. Toisaalta kotikäynti on tuoreille vanhemmille helpompaa.

Tässä pientä fiilistelyä Laura Schneiderin workshop- päivästä, hänen kodikkaassa studiossa Helsingissä. Näissä kuvissa käytössä Lauran propsit ( kuvausrekvisiitta )  Vauvan wrapping ( kapalointi ) ja asettelu on Lauran käsialaa, kuten myös studiovalaistuksen säätö. Opin paljon, ja sain moneen kysymykseen vastauksen. Tämä genre ei todellakaan ole ihan helpoimmasta päästä, ja suuri osa ajasta menee vauvan syöttöihin, vaipanvaihtoon , kapalointiin ja ennen kaikkea hyssyttelyyn. Pienin osa on sitten sitä itse kuvaamista. Kaikki tapahtuu vauvan ehdoilla eikä pikkuista pakoiteta mihinkään mahdottomaan. Vauva kyllä ilmoittaa äänekkäästi jos on paha olla, tai jos ei tykkää jostain. Imetys yms hoito vie aikaa ja jokainen vauva on oma persoona ja toimii omalla tavallaan. Tämä tekee kaiken hieman hankalaksi eikä liian suuria odotuksia kannata rakentaa mutta toisaalta tämä on todella todella palkitsevaa.

Tämä oli Lauran tämän vuoden ainoa workshop ja olen äärimmäisen kiitollinen siitä että sain mahdollisuuden osallistua.

iphonepicture

iphonepicture

iphonepicture

iphonepicture

Editerade  slutliga bilder:
Editoidut lopulliset kuvat: