Balkongsäsongen är inte över

Det känns riktigt lyxigt med inglasad balkong, efter att ha bara haft en fransk balkong. Vi gillar men jag tror katterna är allra nöjdast.
Efter att den här bilden togs, har bordet bytts ut till ett barbord ( fyndat på tori ) , så att det ska vara lättare att äta härute om man vill. Rottingmöblemanget är härligt,m en så lågt att man inte ser över kanten. Vi har fortfarande en härligt utsikt över ån, så den vill vi njuta av. Vi är i själva verket mycket närmare vattnet nu!

Nästa steg är att skaffa en terrassvärmare, för har man ett extra rum på 10 kvm så lönar det sig minsann att förlänga säsongen så långt det går! De där värmarna var väldigt dyra när de kom, men numera finns de i alla prisklasser.
Ett annat litet projekt blir att sy någon sorts överdrag till stolarna som känns lite plastiga och fixa bordsytan så att den känns mindre vit och “kall”. Hur det ska gå till får jag ännu fundera på. DIY Tips mottages men jag tänker att bordsytan kanske kan få ny yta med DC- fix eller en duk som inte halkar av när katterna hoppar ner.

PARTSIKAUSI
Lasitettu parveke tuntuu kyllä ylelliseltä kun on tottunut pieneenranskalaiseen parvekkeeseen. Kissat ovat myös innoissaan.
Tämän kuvauksen jälkeen tuo lasipöytäon vaihtunut baaripöydäksi jotta täällä voi syödäkin ( lasipöytä oli liian matala ) Rottinkiset vanhat kalusteet ovat liian matalat, jos haluaa nauttia maisemista. Jokinäkymähän meillä säilyi ja itse asiassa olemme paljon lähempänä vettä nyt!
Seuraava hankinta onkin terassilämmitin koska jos tällainen 10 neliön ylimääräinen tila on käytettävissä kannattaa sitä myös käyttää niin paljon kuin mahdollista. Lämmittimellä partsisesonkia voi kivasti pidentää.Ne olivat aliussa aika kalliita mutta nykyään niitä löytyy kaikissa hintaluokissa.

Toinen pikku projekti on baartuolien ja baaripöydän fiksaus. Nuo tuolit tarvitsevat jonkinlaisen verhoilun kun tuntuvat niin muovisilta, ja pöydänpinta tuntuu “kylmältä”. Ehkä siihen auttaisi DC-dix tai joku pöytäliina. Liina vaan on hieman vaikea saada pysymään paikoillaan kun kissat salaa käyvätpöydällä ja hyppäävät alas niin että tavarat lentää. DIY vinkkejä otetaan vastaan!

 

balkong-1

balkong-2

Advertisements

När man prioriterar

Den som följt mig ett tag vet att mannen och jag njuter av helgfrukostar. Speciellt skönt är det om jag är ledig. Tyvärr har det under de senaste månaderna bara varit ledigt var tredje helg. Det är en del av baksidorna med att jobba inom butiksbranschen där allt ska vara tillgängligt så gott som dygnet runt. Ibland önskar jag att jag orkade köra med mitt företag till 100 % men jag vet att det är kämpigt och att jag knappast mår så bra av det heller. Jag har ju gjort det i 6 år och vet vad det också innebär och redan då och nu senare har tidningsbranschen genomgått en enorm förvandling.
Allt har sina sidor, både anställning och företagande. Det enda jag önskar är att hitta balans mellan de två men hur det nu är så tycks jag aldrig komma så långt utan tycker ibland att det känns som att jag jobbar jämt.

Nå, men trots att jag kanske råkar jobba en helg så brukar vi mysa till det lite extra före det. Stiga upp lite tidigare så vi hinner förbereda oss för dagen och verkligen prata tillsammans.
Det är verkligt värdefull tid, och jag uppskattar minsann att mannen verkligen offrar sina sovmorgnar för att vi ska ha tillsammanstid.

****

PRIORISOINTIA
Ne jotka ovat jonkun aikaa seuranneet blogia tietävät että miehen kanssa nautimme ihanista hitaista viikonloppu- aamiaisista kun olen vapaalla. Valitetavasti olen viime aikoina ollut vapaalla vain joka kolmantena viikonloppuna. Sitä se kaupan alalla on, kun kaiken pitää olla saatavissa ympärivuorokauden. Joskus toivon että jaksaisin olla 100% freelanceri mutta tiedän miten raskasta se on, ja tiedän etten siitäkään voi niin hyvin. Olenhan sitä kuusi vuotta päätoimisesti tehnyt, ja sinä aikana ja sen jälkeenkin on lehtiala kokenut suuria muutoksia.
Kaikella on siis puolensa, sekä palkkatyöllä että yrittäjyydellä. Toivoisin vain löytäväni hyvän tasapainon mutta se tuntuu tosi vaikealta. Joskus tuntuu kuin olisin töissä ihan koko ajan.

No,mutta siitä huolimatta, vaikka töissä olisinkin, yritämme herätä viikonloppuna  vähän aikaisemmin. Nautitimme ihanasta aamupalasta, juttelemme ja valmistaudumme uuteen päivään yhdessä.
Arvokasta aikaa. Ja arvostan sitä että mieheni haluaa herätä kanssani vaikka hän oikeasti saisi jäädä sängynpohjalle vielä köllöttelemään.

BI0A1872BI0A1871

BI0A1855

I Stockholm med syrran

I onsdags reste jag till Helsingfors och på torsdag morgon lyfte Finnairs plan mot Stockholm med syrran och mig med. Jag har varit galet rädd för att flyga men börjar sakta komma ur min största rädsla. Trots stormvindar gick det bra, och vi kunde ta flygbussen in till stan och börja äventyret.

Det blev shopping och utforskande av butiker på förmiddagen. Sedan checkade vi in  på hotellet, och snurrade ett varv på stan.  Efter det blev vi ju hungriga och parkerade oss på skaldjursrestaurangen Räkan. Roligt ställe, man kunde beställa en räkportion som man själv fick styra till bordet med en fjärrstyrd trålare! Vi valde dock inte den portionen.
Efter maten blev det spårvagn ut till Djurgården, till Cirkus. Det var dags för His Gratest show-  Med hjärtat som insats, med Peter Jöback. Trots kanske ganska hårda och sågande recensioner var showen i mitt tycke helt fantastisk. Rösten, miljön och upplevelsen i sig är ju viktigast.

Trötta tog vi oss till hotellet genom trängsel och ösregn och sov som små nassar till följande morgon. Vi vaknade till ett soligt Stockholm och fantastiska vyer öppnade sig framför hotellfönstret. Det blev det en smaskig frukost och sedan lite promenad kring outforskade områden nära hotellet. Kl 12 var det dags att checka ut, så vi tog oss inte så långt bort före det, men när vi väl checkat ut och väskorna var i gott förvar, traskade vi mot min favorit stadsdel- Södermalm!

Det blev både Emmaus, Pocketshopen, Granit, Designhouse och diverse andra affärer. Jag hade inte kameran med mig utan reste med ultralätt bagage och ville koncentrera mig på att uppleva. Därför blir det nu ett potpurri av diverse mobilbilder här på bloggen.

Efter Söder blev det Gamla stan och mat på underbara restaurang Paganini.
( Rekommenderas!! )
Sedan ramlade vi nästan misstag in på Lagerhaus på väg till hotellet, och där flippade jag nog lite… Det började bli bråttom men jag ville se allt! Vilken tur att en cabinsize väska inte töjer utan jag måste hålla mig i skinnet! Det fanns inte plats för allt för mycket grejer.

Efter allt detta var det dags att hämta bagaget, packa om allt ( ajaj vad tight det blev i väskan ) och rikta näsan mot Arlanda flygfält. Mannen mötte mig på flygfältet i Helsingfors, och hemma i Åbo var vi först halv två på natten. Då fick jag trött och lycklig somna gott bredvid min älskling.

***

SISKON KANSSA SEIKKAILEMASSA
Keskiviikkona matkustin Helsinkiin, ja torstai aamuna aikaisin lensimme siskon kanssa Finnairin lennolla Tukholmaan. Olen pelännyt lentämistä tosi paljon, mutta nyt alkaa jo sujua. Kaksi vuotta sitten teimme samanlaisen reissun ja se taisi olla käänteentekevä. Myrskytuulista huolimatta kaikki meni hyvin ja matkan jälkeen hyppäsinmme linja-autoon joka vei meidät Tukholman keskustaan.

Aamupäivällä tutkimme ympäristöä ja shoppailimme jotain pientä. Saimme hotellihuoneen puolen päivän jälkeen  ja sen jälkeen pyörimme kaupungilla. Kun tuli nälkä menimme syömään ravintolaan jossa tarjottiin mereneläviä. Hauska paikka tuo ravintola Räkan, siellä sai tilata annoksen jossa katkaravut saapuivat pöytään troolarilla (kaukosäädetyllä  jota ohjattiin itse ) Itse emme tosin valinneet sitä annosta.

Ruuan jälkeen suuntasimme Djurgårdeniin ja Cirkukseen. Pää- artistina illan showssa oli loistava laulaja/ musikaalitähti  Peter Jöback. Vaikka esitystä on arvosteltu meko rankasti  sanoisin että show kyllä oli huippuhyvä. Peterin ääni, huikea ympäristö ja koko kokemus itsessään hän oli se tärkein.

Väsyneinä suuntasimme illan näytöksen jälkeen sateessa ja tungoksessa hotellille. Nukuimme kuin tukit ja heräsimme aurinkoiseen aamuun jossa hotellihuoneesta avautui upea näkymä. Söimme aamupalaa ja suuntasimme kaupungille. Pysyttelimme melko lähellä hotellia koska huone piti luovuttaa puolen päivän jälkeen.

Luovutuksen jälkeen, kun matkatavarat olivat turvallisesti säilössä, suuntasimme  kaupungisosaan joka on minun henkilökohtainen lemppari, eli Södermalm! Kohteina  Emmauksen kirpputori ja vintagekauppa, Pocketshop, Granit, Designtorget yms. Minulla ei ollut kameraa mukana vaan matkustin ultrakevyellä kokoonpanolla ( eli muutama vaate ja puhelin ) joten tässä kooste noista puhelimella otetusta kuvista.

Södermalmin jälkeen suuntasimme Gamla Staniin syömään Paganini ravintolaan.
( lämmin suositus ) Sen jälkeen jouduimme melkein vahingossa Lagerhausiin jossa menin ihan sekaisin. Onneksi cabinsize matkalaukku ei kauheasti veny joten oli hillittävä itsensä…  Tämän kaiken jälkeen olikin aika napata tavarat säilösta ja suunnata kohti Arlandan lentokenttää. Mies oli Helsingin kentällä vastassa. Kotona Turussa olimme vasta puoli kahdelta yöllä ja nukahdin onnellisena oman kullan kainaloon.

225
Syrran i sin favoritbutik ( Nike store)
Siskolempikaupassaan ( Nike store )
00

324

Redo för stan!

001
679815181016

Utsikten från hotellet
Näkymä hotellihuoneesta

1112
Ingången till Emmaus Vintage avdelning
Emmauksen Vintage- osaston sisäänkäynti
2625
29271413

 

Paganini ❤20

Lagerhaus
2131

Trött och lycklig smälter jag ihop med hotellets stolar i min nya batatfärgade parkarock 🙂

Väsyneenä ja onnellisena sulaudun yhteen hotellituolien sävyyn uudessa bataatinvärisessä parkatakissani… 🙂

23

I mitt kontor

Vi fick inte bara ett sovrum och en balkong när vi flyttade, utan också ett hemkontor. Som ett litet bonus liksom. Det hade vi inte ens tänkt på, men den här lägenheten bara liksom ramlade över oss, och då hyran inte steg från vad vi betalat förut så tackade vi och tog emot. Utsikten över ån har vi kvar också, men från en helt annan vinkel, mittemot  och lägre ner. Same same but different- liksom.

Jag vill väl inte fylla hemmet med grejer men eftersom jag inte hade ett kontor i förra hemmet utan jobbade i vardagsrummet, så var jag tvungen att hitta lite förvaringsmöbler och avställningsytor. Det blev ett arbetsbord från Ikea och en liten begagnad byrå från Tori. Den sandpapprade jag och målade.
Eftersom jag har hela rummet för mig själv så tänkte jag att jag kan inreda det riktigt tjejigt om jag vill.  Jag köpte färg på Presento ( klick ) och valde en lite “smutsig” puderrosa. Den fejkade magnolian i glasflaskan är från Kasvihuoneilmiö. Färgen är luktfri och torkar i ett nafs. Jag lade också på ett skyddande lager vax.

Om du undrar över det som täcker golvet så är det en genomskinlig skiva från Ikea som skyddar laminatgolvet från att bli skråmigt av stolen. Det känns bra, för den här lägenheten ytrenoverades innan vi flyttade in, och då lades det helt nya laminatgolv.

*****

TYÖHUONESSA
Muutossa bonuksena tuli makkarin ja parvekkeen lisäksi työhuone. Sitä emme edes ajatelleet sillä päätavoitteena oli makkari, mutta kun tämä asunto ikään kuin tipahti syliimme eikä vuokrakaan muuttunut, niin otimme sen vastaan.
Aurajokinäkymä säilyi, nykyään vaan eri suunnasta, toiselta puolelta ja matalempana.
Same same, but different, niinku.

En halua uutta kotia täyttää tavaroilla, mutta kun edellisessä kodissa tein töitä olkkarissa niin tänne oli pakko keksiä säilytystilaa ja työtasoa. Ostin ikeasta työpöydän ja Tori.fi:stä käytetyn lipaston. Hioin siitä lakat pois, ja maalasin.
Ajattelin että kun tämä työhuone on vain minun käytössä, voin sisustaa sen tyttömäisen pehmeäksi jos haluan. Ostin Presentosta maalia ja valitsin sellaisen vähän murretun puuteriroosan. Maali on hajuton ja kuivuu hetkessä. Viimeistelin vahalla joka suojaa pintaa.

Lattiaa suojaa läpikuultava lattiasuoja Ikeasta. Täällä on tehty täydellinen pintaremppa ennen muuttoa ja laminaatti on upouusi. Halusin suojata sen kulumiselta.
Lasipullossa feikkimagnolia kasvihuoneilmiöstä.

9

6

5

4

3

2

7

8

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

I nöd och i lust

Jag är så tacksam för den respons jag fick till mitt förra inlägg! Det gläder mig att även män har läst det, för som jag sade när jag delade det på Facebook i mitt privata flöde, så är detta inte bara en sak som berör oss tjejer utan även våra män ( eller partners ) i allra högsta grad!  Det är en grej som berör parföhållandet och som båda måste jobba extra hårt på, eftersom det tuffa kommer i ett skede av livet då barnen flugit ut, och man faktiskt står där och plötsligt har tid för varandra- om man vill. Tyvärr har många slutat vilja vid det laget  (eller redan långt tidigare ) och bara gett upp, för man har glömt hur det var och varför man blev förälskad i den andra.

Nyckeln till att hålla gnistan kvar är snack och fysisk kontakt säger Maria Sundblom- Lindberg ( klicka på länken och läs ) och jag håller med! Kan vi inte prata på samma nivå mera så dör kontakten, och utan kontakt- inget stöd och ingen förståelse för varandra. Sen står man där, ensam mitt i tvåsamheten och förstår inte alls vad den andra går igenom.

Nåväl. Det här ska väl inte bli en terapiblogg men det skadar ju inte att lite påminna om detta mellan varven, för det här är nåt som man måste börja jobba på redan i början av sitt parförhållande och som man ska jobba på precis varje dag .

Vi har pratat massor, mannen och jag, och när vi såg att en del problem i mitt / vårt mående skulle gå att lösa så tog vi ett snabbt beslut. ( snabba beslut är vår grej liksom )  Det beslutet bestod av att vi skulle flytta.
Flytten innebar att vi fick ett sovrum med väggar och dörr ( vi hade alkov förut som var öppen på båda långsidor av sängen ) Om jag somnar först kl 04 och han stiger upp 05 så kan jag ligga kvar i mörkret och kanske verkligen somna, istället för att bländas av ljuset och störas av ljudet när han gör sin frukost. Vi har också en inglasad balkong nu, och den kan stå öppen på natten så sval luft kan strömma in. Det lättar ju också när den “inre pannan går varm”..  ( förut hade vi fransk balkong och det var ju inget alternativ att lämna den öppen över natten när man har två katter )

En hel del andra saker bestyrkte vårt beslut och jag ska väl inte gå in på detaljer men i det stora hela kan jag säga att vi inte riktigt fick valuta för pengarna, och att många saker inte stod rätt till. Det handlade om mycket mer än en felsvängd toadörr kan jag säga. Och så mycket tycker vi inte om att flytta att vi skulle ha gjort det för skojs skull, även om det blivit ganska ofta på sistone. Men om skor inte passar ska man byta. Livet är för kort för att man ska gå igenom det med obekväma skor. Så är det bara. Man ska inte klamra sig fast i något. Man ska ta beslut som får en att må bra.

Namaste.

*****

MYÖTÄ- JA VASTOINKÄYMISISSÄ
Olen kaikesta edelliseen postaukseen liittyvästä palautteesta niin kiitollinen! Minua ilahdutti suuresti myös se, että muutamat miehetkin ovat lukeneet, sillä kuten ainakin facessa sanoin- tämä ei pelkästään ole naisten ongelma vaan myös kumppanien ongelma. Se koskee parisuhdetta juuri siinä vaiheessa kun lapset ovat lentäneet pesästä ja sellaisessa herkässä kohdassa jossa yhtäkkiä on yhteistä aikaa, mutta jossa helposti hukataan se yhteinen sävel ellei olla varuillaan.  Ellei se ole jo hukassa… Moni on tässä vaiheessa jo antanut periksi, koska ei enää muisteta miksi joskus mentiin yhteen.

Parisuteen parhaana “liimana” toimii yhteiset keskustelut ja fyysinen kosketus. Se pitää muistaa ihan joka päivä!  Vaihdetaan kuulumisia, rupatellaan, halaillaan tai vaikka ihan hipaistaan toista ohimennen. “Olen huomioinut sinut” tarkoittaa parisuhteessa samaa kuin “välitän”. Jos emme keskustele, emme saa yhteyttä, emmekä tiedä mikä toista vaivaa ja miten voisi tukea. Emme ymmärrä toisen käytöstä yhtään ja olemme parisuhteessa omillamme ja yksinäisiä vaikka ollaankin saman katon alla.

Noh, ei tästä pitänyt terapiablogia tulla, mutta ei se haittaa jos näitä välillä vähän miettiikin näitä juttuja, ja oikeasti jo ihan suhteen alusta ja siitä eteenpäin ihan joka päivä.

Olemme mieheni kanssa keskustelleet todella paljon, ja näimme että joitain minun terveyteen ja yleiseen hyvinvointiin liittyviä ongelmia voisi ratkaista käytännön järjestelyillä. Siksi teimme nopean päätöksen ( kuten aina- olemme nopeita ) ja päätimme muuttaa.
Tämä muutto merkitsi sitä että saimme makuuhuoneen jossa on neljä seinää ja ovi jonka voi sulkea. ( aikaisemmin meillä oli alkovi joka oli sängyn molemmilta puolin avoin ja sänky oli ihan keittiön vieressä ) Minä nukahdan joskus vasta neljältä aamulla ja aviomies saattaa herätä viideltä. Nyt hän voi hiipiä ulos ja sulkea oven ja minä voin jäädä pimeään ja hiljaiseen huoneeseen ja yrittää saada unen päästä kiinni, ilman että valot tai äänet häirtsevät. Saimme muuton yhteydessä myös lasitetun parvekkeen jonka ovi voi olla auki vaikka koko yön jos kaipaan viilennystä. Edellisen kodin ranskalainen parveke oli kissojen vuoksi aina suljettava yöksi.

Muutama muukin asia vahvisti muuttopäätöksen mutta en aio niitä tässä eritellä. Siihen liittyi muutakin kuin väärinpäin asennettu vessanovi ja voisin ehkä sanoa että koimme ettemme ihan saaneet vastinetta rahoillemme. Muuttaminen ei ole hauskaa, mutta joskus välttämätöntä. Jos kengät puristavat niin vaihdetaan kenkiä. Elämä on liian lyhyt eikä aikaa kannata hukata ainakaan enää tässä iässä. Jos joku ei passaa, tehdään muutos-  aika simppeliä.  Ei takerruta.

Namaste.

hem9

Det finns inte alltid ett piller för allt

I våras var jag nära en krasch. Jag sov otroligt dåligt, jobbade på tok för mycket ( åtminstone i förhållande till återhämtning ) , och mådde allmänt dåligt på grund av förändringar i min kropp. Det var riktigt jobbigt men det blev blev inte heller enklare av att min kära pappa fick en cancerdiagnos. I trötthetsdimman kände jag hur marken försvann under mina fötter… Man blir liksom extra skör när man är supertrött. Sådär som att man går i bitar bara av att någon frågar hur man mår. Ni vet? Gråten är som en ytspänning.

Pappas story är än story för sig. Hans hårda kamp. Han har varit så otroligt stark och lugn hela sommaren, trots strålbehandling med tillhörande brännskador och slang rakt in i magen ifall maten inte skulle gå ner. Lägg en värmebölja utan dess like till det, och därmed också extra tungt att vara, utan möjlighet att bada och svalka sig. Just nu är läget lugnt tills vi vet om den tuffa behandlingen gett resultat. En väntan alltså. En lång sådan.

Själv fyllde jag femtio. Inget farligt i det. Femtio är ju det nya trettio säger man, men jag måste ju säga att hur man än blundar så vet kroppen hur gammal den är. Som ålderstillägg  får man kanske klimakteriebesvär, och de kan te sig på olika sätt. Alla har vi väl hört om sura klimakteriekärringar men gud alltså, jag måste säga att vi tjejer måste prata mer om det här!!! Visst har jag ju hört att det är jobbigt, men aldrig i mitt liv hade jag kunnat föreställa mig hur mycket det skulle påverka ens dagliga liv. Och det finns inte ett mirakelpiller för alla. Verkligen inte. För somliga jo, men inte för alla. Jag hör inte till dem. Inte min väninna heller. Vi kämpar oss igenom dagar då det känns som att man glöder inombords. Som en grillglöd i bröstet som någon plötsligt blåser liv i. Väldigt svårt att förklara, men plötsligt väller en våg av hetta över en! Man kan också helt oväntat bli dyblöt av svett, röd i nyllet och sminket rinner och håret blir vått. Man sover nästan inget alls och tappar både koncentration och minne och känner att livslusten sugs  ut som närman sugrörsslurpar ur sig det sista ur en smootie. Galet. Jag var inte beredd på HUR mycket det skulle fylla ens tankar under dagen. Hur svårt det är att sköta sitt jobb när det riktigt ångar om en, och det enda man kan tänka på är att måtte detta gå över fort fort!  Man är verkligen inte arbetsför alla dagar och när man sen utöver det kanske sovit bara 2-3 timmar per natt när det är som värst så kan ni kanske tänka er hur skarp man är i tanken???  Och hur glad man är? ( på tal om sura klimakteriekärringar )  Ser kunden att det ångar om mig? Luktar jag illa? Syns det att kläderna klibbar vid kroppen? Och varför får jag plötsligt så jäkla kallt? Upp och ner som en berg och dalbana och aldrig är jag rätt klädd. Det är obekvämt och väldigt olustigt och efter bara några timmars sömn är man inte beredd att flytta berg precis.

Väninnan och jag har testat det mesta: diverse olika naturpreparat, olika tesorter, e-epa, soijabönor, barbiturater, akupunktur, yoga och motion, och till och med depressionsmedicin ( det sistnämnda som desperat sömnhjälp och det funkar men man blir verkligen obehagligt luddig och trög så jag vågar inte ta dem så ofta ) .  Vi har inte testat hormoner. För se det är inte alltid möjligt, det är inte ett alternativ för alla . För min egen del så kämpar jag mitt krig utan dem tillsvidare, då vi har en förhöjd bröstcancerrisk i släkten. Man får goda råd. Jodå, men oftast av dem som inte har en blekblåaste aning om hur det är när det är som värst.

I det här kriget behöver man ett starkt stöd vid ens sida. En partner och en familj som förstår. En arbetsgivare som förstår. Både väninnan och jag har det. Underbara kärleksfulla män vid vår sida, som orkar lyssna, krama och älska, hur “jobbiga” vi än är. Alla har inte det och det är därför jag tycker att man måste prata mer om det här. Så att flera män och flera arbetsgivare skulle förstå hur det det här spöket för en period på kanske 1-10 år ( både styrka och längd varierar ) kan ta över ens kropp och förändra allt från de synliga förändringarna till ens psykiska balans. Ska vi idag prata öppet om mens, ska vi också prata öppet om menopaus.

Nu blev det ett långt inlägg det här men det har legat och grott ända sedan våren. Istället för att skriva ner det här i min dagbok så har det blivit ytliga inlägg som varit lättare att slänga ut. Jag har inte haft orken att greppa pennan, inte orken orken att förklara. Så trött var jag att det faktiskt resulterade i att vi nu har ett nytt sovrum. Ett med en dörr som man kan stänga om man vill gå och lägga sig tidigt, eller försöka somna tidigt på morgonen när den andra stiger upp. Ett där det är mörkt och tyst.

Jag hade egentligen tänkt skriva om det sovrummet, men det får bli till nästa inlägg. Ingressen blev såhär lång. Tänka sig. Men nu har jag talat om det som vi borde tala mera om. Om kvinnor som lider i tysthet för att det inte finns ett piller till allt.

****

KAIKKEEN EI LÖYDY HELPPOA RATKAISUA

Keväällä olin romahduksen partaalla. Nukuin ihan älyttömän vähän, tein liikaa töitä palautumiseen nähden, ja voin huonosti kehossa tapahtuvien muutosten takia. Oli rankkaa,  ja vielä rankemmaksi muuttui kun rakas isäni sai syöpädiagnoosin. Kaiken kattavassa uupumuksessa tunsin miten matto vedettiin jalkojeni alta… Väsyneenä tuntee itsensä niin uskomattoman hauraaksi. Riittää että joku kysyy vointia niin hajoat tuhanneksi palaseksi. Itku on kuin pintajännite lasissa.

Isän sairaus on ihan oma tarinansa. Hänen kova kamppailunsa. Uskomattoman vahvana ja urheana hän on jaksanut sinnitellä, vaikka sädehoito ja sen seuraukset ovat olleet rankkoja. Mahaletku ( varmuuden vuoksi jos nieleminen olisi mennyt mahdottomaksi ) esti uimisen ja kesän uskomattomat helteet koettelivat vanhaa haurasta miestä. Nyt seuraa pitkä odotus. Mahaletkun mahdollinen poisto, ja se kaikkein tärkein- onko hoito tepsinyt?

Kesällä täytin viisikymmentä vuotta. Noh, ei se ollutkaan niin vaarallista. Fifty is the new thirty, eikös vain?- mutta tosiasia on, että keho kyllä tietää miten monta vuotta olet! Ikälisänä ehkä saat “ihania” vaihdevuosioireita ja ne voivatkin esiintyä eri tavoilla ja eri teholla.
Jokainen on varmaan kuullut vitsejä kärttyisistä vaihdevuosinaisista ja mummukuumeestakin vitsaillaan, mutta siihen on kyllä syynsä, ja meidän pitää puhua tästä ääneen!! Siis oikeasti! Olin kuullut tarinoita kuumista aalloista ja hikoilevista vihaisista naisista mutta en ole pystynyt oikein sisäistämään mitä kaikkea vaihdevuodet tuoda mukanaan . En osannut kuvitellakaan että se voisi vaikuttaa jokapäiväiseen elämään näin vahvasti!!
Joka vaivaan ei pilleriä löydy. Ei siis tähänkään. Ei ainakaan kaikille. Minä en kuulu niihin, eikä hyvä ystäväni myöskään. Kamppailemme päivien ja öiden läpi. Välillä kehon sisällä jyllää tulikuuma hiillos, sellainen sisäinen tulikuuma hehku ( eikä mikään kaunis vertailu tää ) jota on vaikea kuvailla mutta tuntuu kuin hiilikasa rinnassa johon puhalletaan ilmaa. Ihan yhtäkkiä ja varoittamatta hiki virtaa, naama muuttuu punaiseksi ja meikit valuvat, ja hiukset ovat märät. Nukkuminen on unen pintaraapaisua, keskittyminen kehnoa ja muisti pätkii. Elämänlaatu ja elämänilo laskee huomattavasti kun tämä olotila jotenkin valtaa sinut ja alkaa elämään omaa elämäänsä jota et pysty hallitsemaan. En osannut arvata sen olevan tällaista! En osannut arvata että se vaikuttaa työn laatuun ja keskittymiseen niin vahvasti. ( Huomaako asiakas että minusta oikeasti nousee höyryä? Tai että vaatteet liimautuvat ihoon? Haisenko? Teenkö virheitä koska olen niin väsynyt että pää ei jaksa keskittyä? Apua tahdon ulos, täällä on kuuma!!! Apua tehkää jotain! Nyt tuli kylmä! Hiki ja kylmä samaan aikaan? Ja aina väärät vaatteet ) Kahden tunnin yöunien jälkeen ei ehkä ihan siirretä vuoria.

Ystävän kanssa olemme kokeilleet kaikenlaista ja vaihtaneet kokemuksia. Luonnontuotteita, teetä, e-epaa, soijapapuja, barbituraatteja, akupunktiota, joogaaja jopa mielialalääkkeitä ( tuo viimeinen nukkumiseen mutta niistä muuttu zombieksi joten vältän todellakin ) Hormonit ovat jääneet testaamatta. Ne kun eivät kaikille sovi, eikä kaikkia autakaan. Meillä on lisääntynyt rintasyöpäriski suvussa joten se ei ole vaihtoehto minulle. Käyn sotaan muilla keinoilla. Niillä vähäisillä. Ja neuvoja tulee. Usein hassua kyllä niiltä joilla ei ole hajuakaan miltä tämä tuntuu kun tilanne on pahimmillaan.

Tässä sodassa tarvitaan vahvaa lähimmäistukea. Kumppani ja perhe joka ymmärtää. Työnantaja joka ymmärtää. Se minulla on, ja ystävälläni myös. Meillä kummallakin on ihanat rakastavat empaattiset miehet rinnallamme jotka jaksavat kuunnella, halata ja rakastaa no matter what. Kaikilla ei sitä ole, ja sen takia toivon että näistä asioista keskusteltaisiin enemmän. Haluan että jokainen kumppani tai työnantaja ymmärtäisi miten tämä mörkö usemmaksi vuodeksi ( voi vaivata 1-10 vuotta eri vahvuuksilla ) voi vaallata kehosi ja muuttaa ei vain näkyviä ulkoisia juttuja, mutta myös sekoittaa mielen tasapainoa. Kun tänään puhutaan avoimuudesta ja halutaan puhua mutkattomasti kuukautisista yms niin nostetaan myös tämä menopaussimörkö pöydälle!

Tästä tulikin järkyttävän pitkä tunteellinen postaus. Se on hautunut keväästä saakka eikä päässyt “paperille” asti. Sen tilalle on ollut helpompi heittää pinnallisia lyhyitä postauksia. En ole jaksanut tarttua härkää sarvista, en ole löytänyt sanoja enkä ole jaksanut kertoa…
Väsymys johti myös isoon päätökseen ja nyt meillä on uusi makuuhuone. Sellainen jossa voi sulkea oven. Jonka saa hiljaiseksi ja pimäksi. Jonne voi vetäytyä aikaisin nukkumaan tai venytellä mahdollista aamua jos toinen herää aikaisin ja itsellä vapaa aamupäivä.

Olin ajatellut että tämä postaus olisi kertonut siitä makkarista, mutta se jääkin seuraavaan postaukseen. Tästä aloitustekstistä kun tuli yllättäen näin pitkä vuodatus. Mutta sainpahan sanottua sanani. Meidän on puhuttava näistä kipeistä asioista joita ei ihan vaan yhdellä pillerillä poisteta. Kaikkeen ei löydy helppoa ratkaisua.

bedroom-3

bedroom-2

Semester

Ja, en semestervecka kom här in mellan bloggandet. Verkligt skönt med en sån här liten udda semestersnutt i september, speciellt också som vädret bjöd på både värme och sol. Det blev nog några fotouppdrag men däremellan sköna stunder på stugan och några fina dagar i Hangö, där mannen höll en kurs i surdesgbakning.
Hangö var ganska tomt och stängt men eftersom vi själva också bott på en ort där säsongen slutar lika tvärt, var vi beredda. Och vi hittade trots allt både matställen och cafeer som ännu var öppna.

Vi bodde i Villa Maijas söta lilla gårdshus Villa Anke. Ett sött vindsrum fick vi, med en pytteliten balkong med kvällssol. Villa Maijas frukost var helt fantastisk så vi kan varmt rekommendera!! Dessutom låg det ju hotellet så bra att det bara var ett stenkast till stranden!
Vi hade förresten våra cyklar med och det var verkligen ett bra drag! I Hangö kommer man smidigast fram på cykel.

****

LOMAA
Jaahas, tähän tulikin pieni hiljaisuus väliin, kun satuin nauttimaan tällaisesta pienestä lomanpätkästä vielä syyskuussa. Ihanaa kun kelitkin olivat vielä niin lämpöiset! Kyllä minä loman aikana muutaman keikankin heitin ( yrittäjän elämää hei.. ) mutta siinä välissä vietettiin ihanaa mökkielämää ja pari ihanaa päivää Hangossa jossa mies piti leivontakurssin.
Hanko oli jo hiljentynyt ja moni paikka jo kiinni, mutta koska olemme itsekin asuneet sellaisella paikkakunnalla jossa sesonki on lyhyt ja loppuu kuin seinään, niin tiesimme varautua siihen. Muutama ruokapaikka ja kahvila piti vielä ovensa auki joten eipä hätää.
Asuimme Villa Maijan piharakennuksessa ( Villa Anke ) jossa meillä oli mukava vinttihuone. Siellä oli sitäpaitsi pikkuruinen parveke iltaurinkoon päin. Villa Maijan hotelli- aamupala oli loistava joten voimme lämpimästi suositella. Hotelli sijaitsi sitä paitsi ihan parhaalla paikalla, ranta oli kivenheiton päässä.
Meillä oli muuten omat pyörät mukana ja se osoittautuikin loistavaksi valinnaksi.

 

Untitled-3

Untitled-2

Untitled-1

Hangö-sept-2018-155

Hangö-sept-2018-156

Hangö-sept-2018-159

Hangö-sept-2018-151

Hangö-sept-2018-146

Hangö-sept-2018-095

Hangö-sept-2018-101

Hangö-sept-2018-111

Hangö-sept-2018-141

insta-cyel

Nu var det dags

att byta mylla åtmina krukväxter. Mina två (!) arma stackars garderobsblommor som inte fått ny jord på tre år. Det var redan riktigt trångt för rötterna kan jag lova.
Jag köpte de här arma stackrarna från en k- market för en euro styck och de har nu hängt med tappert trots min misshandel.
Nu tog jag i alla fall äntligen och slog till med att köpa både nya krukor och ny jord och så får vi se vad som händer. Kanske de dör av chocken?

*********

Vohdoin sain aikaiseksi vaihtaa palmuvehkojen mullat. Minun kaksi ( ! ) huonekasvia jotka ovat urheasti kestäneet pahoinpitelyäni saivat mullan lisäksi myös uudet ruukut.
Vanhoissa ei kyllä enää ollut varaa kasvaa yhtään. Ostin nämä kaksi sitkeää sissiä kolme vuotta sitten k- marketista, eivätkä maksaneet kuin euron kappale. Urheasti ovat jaksaneet pysyä hengissä.
Nyt vähän jänskättää miten tässä menee. Ehkä ne kuolevat järkytyksestä?

BI0A8980BI0A8982BI0A8983