Att få fram en stämning

Jag älskar att fota blommor och stilleben i naturljus. Jag var jag riktigt lycklig över att hitta en vild syrenbuske häromdagen, för nu har jag ju inte en egen trädgård runt knuten längre utan får anstränga mig lite för att hitta något grönt att fota. Lila blommor blir minsann vackra på bild.

Plötsligt hade jag ett dilemma. Vad skulle jag ha för bakgrund? Jag ville ha en ganska dov, jämn färg som skulle synas utan att egentligen synas. Ni vet, jag fotar med kort kort skärpedjup, dvs det är egentligen väldigt lite av bakgrunden som kan urskiljas. Hur jag löste saken ska ni få läsa om i nästa inlägg, men här kommer lite bilder först!

 
TUMMAA TUNNELMAA
Rakastan kukkien ja astelmien kuvaamista luonnonvalossa. Olin siis oikein onnellinen kun löysin villin syreenin, sillä nykyäänhän minulla ei olekaan puutarhaa nurkan takana, vaan joudun näkemään hieman vaivaa että löytäisin jotain vihertävää…

Sitten seuraava juttu-  mikä taustaksi? Halusin jotain melko väritöntä tasaisen tummaa vaikka tausta oikeasti jäisikin melko näkymättömäksi. Minähän kuvaan todella lyhyellä terävyysalueeella jolloin taustasta tulee sumea. Seuraavassa postauksessa paljastan mitä käytin mutta ennen sitä näytän lopputuloksen.

 

piknik-och-syren-029

 

piknik-och-syren-026

 

 

 

piknik-och-syren-032

 

piknik-och-syren-028

 

Untitled-1

Advertisements

Gränser

På Kallaxen just nu. Jag försöker verkligen ha så lite som möjligt framme men jag blir nog aldrig en minimalist, hur jag än försöker. Det ploppar alltid upp saker som jag tycker så mycket om att jag bara måste ha dem någonstans. ( Detta fast jag verkligen har rensat och inte köper saker mer som förr, inte ens begagnat.) Nuförtiden gäller verkligen principen en in- en ut, men form, färg och material fascinerar så jag antar att dessa också byts ut i något skede. Bäst är ju om de bara byter plats så det känns nytt igen och man inte behöver köpa nytt. Naturmaterial som nerfallna lärkträdskvistar är ju också bra. Helt gratis och så vackert!

RAJAT VASTASSA
Kallax hyllyllä juuri nyt. Yritän oppia minimalistiksi mutta eihän se onnistu koska aina jostain kumpuaa esineitä josta pidän niin paljon että niiden on pakko olla esillä jossain.
( Näin siis  vaikka olen karsinut todella reippaalla kädella enkä enää osta tavaroita samassa tahdissa kuin ennen-  en edes kirpparilöytöjä ) Nykyään mennään periaattella  yksi sisään- yksi ulos.
Mutta muoto, väri ja materiaali kiehtovat, joten kyllä nämäkin varmaan jossain vaiheessa vaihtuvat. Parasta on jos vain vaihtavat paikkaa niin että tuntuu taas uudelta, eikä tarvitse ostaa mitään. Luonnonmateriaalit kuten maasta poimitut lehtikuusenoksat ovat parasta. Ilmaiset ja kauniit!

kallax-4

kallax-5

kallax-6

Kladd

Idag har jag skrotat runt i studion och fotograferat stillbilder med diverse olika komponenter och rekvisita. Frukter är kladdiga kan jag bara säga 🙂
Det här är bara en liten glimt. Jag hade allt möjligt med mig och lyckades ju spilla ut en kopp kaffe också..

Bilderna togs för ett jätte spännande projekt som min kollega och vår nya medarbetare jobbar på. Jag kan inte berätta mer förrän vi har lite mer att visa upp, men under hösten kommer ni nog att få veta mer.

Jag älskar så den här dova fotostilen där jag får leka med naturljus och skugga, färg och komposition. Känns så just så som “min grej” .

 

 

TAHMEAA
Tänään hääräsin studiossa ja kuvasin stillkuvia erilaisissa kokoonpanoissa ja vaihtelevalla rekvisiitalla. Hedelmät ovat tahmeita, voin kertoa. Tässä vain pieni osa niistä. Mukana oli vaikka mitä ja onnistuinpa vauhdissa kaatamaan kupin kahviakin lattialle…

Tein kuvat erästä projektia varten. Meillä on kolleegan kanssa uusi yhteistyökumppani mutta vielä me emme voi paljastaa mitään mullistavaa sillä kaikki on tosiaan vielä työn alla. Syksyn aikana sitten lisää juttua tästä.

Rakastan tätä tummaa tyyliä, luonnonvalolla ja varjojen kanssa leikkimistä, värien ja sommittelun työstämistä. Tuntuu just niin mun jutulta.

 

stills-249

Torsdagsmood

Torsdag. Hur blev det redan torsdag? Snart helg, med forneldar och traditioner, säsongsavslutningar av allehanda slag. Bara 6 dagar kvar av sommaren.

Det doftar höst i trädgården nu, och det är nog snart dags att kratta löv och samla fallfrukt.
Vi går in i en ny fas, jag har ett avgörande möte idag och det pirrar i magen. Kanske betyder det allt, kanske inget men den som lever får väl se.

TORSTAIMOOD

 Torstai. Miten voi olla jo torstai? Kohta viikonloppu, muinaistulia ja perinteitä, kesäkauden päättäjäisiä ja kaikenlaista juhlintaa. Vain kuusi päivää kesästä jäljellä.

Puutarhassa on syksyinen tuoksu ja kohta on aika haravoida lehtiä ja kerätä omenoita maasta. Uusi kausi lähestyy, minulla on tärkeä tapaaminen tänään ja vatsanpohjassa tuntuu hassulta. Tässä ehkä jotain joka muuttaa kaiken – tai sitten ei , sen tietää vasta jälkeenpäin.

Moody-autumn-003

Moody-autumn-006

Moody-autumn-015

Så många sidor det finns

Ruskväder, och dagens studentfotograferingar är inställda. Nå, det är okej, jag jobbade tio timmar igår, så det är väl bra med en skärmdag emellan. Fast ibland är det minsann nästan tyngre att redigera. Man blir trött i huvudet och ögonen av det kan jag lova.

Som alltid när det är som intensivast så går jag in i en egen bubbla, där jag bara måste få göra något eget. Då brukar det bli blombilder. Mjuka, romantiska med nyanser i rosa eller lila. Det lugnar liksom ner mig och jag försvinner ett tag in i min värld, där bara en sak existerar. Meditativt på nåt vis.

Det allra lustigaste är, att jag var en riktig pojkflicka när jag var liten. En äventyrare i smutsiga jeans o kort hår, körandes båt, cyklandes ner för berg… Vilken kontrast till det här! Men det är det som är så fint i livet- att man kan följa olika stigar och upptäcka alla sidor av det utan att det ena utesluter det andra.

LAIDASTA LAITAAN

Onpa meillä hurja ilma tänään. Tuntuu melkein syksyltä. Päivän ylioppilaskuvaukset on peruttu, siirretty toiseen päivään. No, ihan ok. Tein eilen kymmentuntista työpäivää joten päivä näytön äärellä on ihan rauhoittava. Toisaalta näyttöpäätetyökin saattaa olla aika raskasta. Editointi on tosi tarkkaa puuhaa ja silmät ja pää väsyvät.

Aina kun on tosi intensiivistä, pakenen johonkin omaan rauhaan, omaan kuplaan jossa saan luoda jotain omaa. Silloin teen kukkakuvia. Pehmeitä, herkkiä, romanttisia roosanvärisillä tai lilahtavilla mausteilla. Se rauhoittaa minua ja olen siellä omassa kuplassa hetken ja unohdan kaiken muun. Meditatiivista jotenkin.

Hassuinta tässä on, että pienenä olin oikea poikatyttö. Seikkailija, risaisissa farkuissa ja lyhyessä tukassa. Ajoin venettä, pyöräilin jyrkissä rinteissä ja tein kaikenlaista jännää. Oikea vastakohta tälle. Mutta se onkin elämän hienoimpia asioita- että voi seurata erilaisia polkuja ja kokea että yksi asia ei välttämättä sulje pois toista, vaan kaikki on yhtä seikkailua.

Pioner-026-blogg

Pioner-028-blogg

Pioner-031-blogg