I novembermörkret

Bloggen ligger minsann lite lågt just nu, men det är inte så mycket att göra åt saken. Jag vill blogga när det känns bra, när jag har tid och när det finns något att säga. Jag vill inte att det ska bli en prestation att göra inlägg titt som tätt, det gjorde jag förr och det gav mig bara stress. 

Förra veckan var jag på arbetsresa med kollegan till Österbotten och avverkade över 1100 km på ett och ett halvt dygn. Utöver körandet fotade jag också två reportage. Min kollega och jag bodde på ett airbnb och det var riktigt okej, men vi sov knappt något på hela natten. Inte för att vi skulle ha suttit och snarvlat nej, utan för att vi båda är känsliga och har svårt att sova borta. Det behöver väl knappt nämnas att jag var totalt slut efter resan. Fast inte genast. Arbetskrabbisen kom först två dagar senare och jag kroknade mitt i allt på gymmet. Inget dramatiskt- orkade bara plötsligt inget och kapitulerade och åkte hem. Bäddade ner mig och sov som en gris. Man borde vara visare vid den här åldern men nej. Jag fattar inte att stoppa förrän jag slår huvet i väggen, men är man företagare och frilansare så är man, och efter det där har det ännu har det tuffat på. Jag har fotat för företag ( hemsidor och reklam ) och tidningar ( reportage ) och i morgon blir det ännu en slutkläm. Nästa fotograferingsuppdrag borde vara först i december. 
Sånt är livet som frilans. En enda ketchup effekt. Först inget- sen skakar man om och så kommer allt på en gång. 

Men trots trötthet, tight takt  och trist novembermörker så är jag glad, för min pappa har fått goda besked efter sommarens strålbehandling, och egentligen är ju det det bästa som hänt denna månad!  

******************

Blogi elää hiljaiseloa mutta enpä ota stressiä. Haluan tehdä postauksia kun se tuntuu hyvältä, kun ehdin ja kun on jotain kerrottavaa. En halua sellaista tyhjää suorittamista ihan vain sen takia että blogi päivittyisi. Se antaa vain stressiä. 
Viime viikolla olin pohjanmaalla työmatkalla kollegani kanssa. Ratin takana tuli istuttua yli 1100 kilometriä puolentoista vuorokauden aikana ja kameran takana seisottua kahden kotikuvauksen ajan. Asuimme airbnb:ssä joka oli ihan fine, mutta emme nukkuneet juurikaan mitään. Ei silleen että olisimme höpötelleet koko yön, vaan sen takia että olemme hieman herkkiä emmekä osaa nukkua muualla kuin kotona. Varmaan turha mainita että olin sen jälkeen totaalisen loppu? 
Tai ei se ihan heti tuntunut ,vaan totaalinen työkrapula tuli vasta parin päivän päästä. Olin silloin salilla ja huomasin että puhti yhtäkkiä loppui täysin. Tajusin ettei sinne kannattanut jäädä ja lähdin kotiin. Ei mitään dramatiikkaa mutta olisi pitänyt tietysti tajuta että jossain vaiheessa se tajuton tahti kostautuu. Lähdin kotiin, painuin pehkuihin ja nukuin kuin tukki. Tässä iässä pitäisi olla viisaampi mutta vieläkään en ymmärää pysähtyä ennen kuin otsa on kiinni seinässä. 

Noh, tällaista yrittäjän ja freelancerin elämä on, ja sen jälkeen on vielä heti perään ollut kotikuvauksia, yrityskuvauksia ja huomenna viimeinen loppurutistus. Sen jälkeen pitäisi olla pieni tauko jossa ehdin editoida ja tehdä noita myyjän töitäkin. Frilanserin elämä on pelkkää ketsuppiefektiä. Ensin ei tule mitään, sitten ravistat ja kaikki plöräyttää pöydälle kerralla.

Mutta- vaikka marraskuu on synkkä ja pimeä ja väsy painaa, niin iloitsen isän saamista uutisista. Kesän kovat sädehoidot ovat tuottaneet tulosta! Tämä oli ihan oikeasti tämän kuun ihan paras uutinen ja ainoa joka merkitsee jotain ihan loppupeleissä!






Advertisements

Första sidorna i min Bullet Journal!

Vill ni ta ett tjuvkik in i min Bullet journal?
Oj oj så kul det har varit! Jag har övat handlettering (och ska öva massor mer ännu bara jag hinner ) men nu har jag i alla fall klart för mig hur uppläggen ska vara, vad jag vill ha med, och vad jag tycker om.

Jag grävde också fram mina akvarellfärger också, och kom hastigt fram till att det känns mycket trevligare att färglägga med pensel än med tuscher. Akvarell blir liksom mjukare, men man måste ha tålamod och låta det torka ordentligt innan man slår ihop bladen.
Hur som helst är jag riktigt nöjd för det är ju faktiskt mitt allra första försök.
Jag ger nog alla rådet att öva lite först, på lösa papper, för lätt är det inte!

*************

ENSIMMÄISET SIVUT!!
Miten Bullet journal projektini etenee? Minäpä näytän!
On ollut tosi hauskaa. Harjoittelin handletteringiä ihan antaumuksella, ja aion jatkaa sitä kunhan tässä vielä ehdin. Nyt nämä aukeamat on ainakin hahmotettu, tiedän mitä haluan ja mistä pidän.

Kaivoin vanhat akvarelliväritkin esille, ja huomasin heti että niiden kanssa tulee kauniimpaa ja pehmeämpää jälkeä kuin tusseilla. Pitää vaan olla kärsivällinen ja antaa värien kuivua ennen kuin sulkee kirjan. Olen tosi tyytyväinen- olihan tämä ihan ensimmäinen yritys! Vinkiksi voin kertoa että kyllä kannattaa ensin harjoitella irtopaperilla ja paljon, koska helppoa se ei ole.

BI0A8763BI0A8765BI0A8771BI0A8767BI0A8769BI0A8772

Det knackar på dörren

Hörni, visst känner ni väl att den kommer krypande, den där julkänslan? Efter Allhelgona brukar i varje fall jag känna av ett litet pirr och kliande i fingrarna… Jag söker mig till stämningsfull musik och tänder ljusslingor. För varje år som går blir jag mer och mer försiktig med riktiga ljus, virrpanna som jag är.

Jag har gjort lite små förberedelser ( ni som följer mig på instagram vet ) och nästa helg när jag är ledig så smäller det nog ut på fullt allvar. Jag har också funderat sådär smått på en bildkalender i bloggen, för julstämning älskar jag ju och min mest produktiva bloggtid brukar vara december- Stämningsfotograf som jag är.

Men hörni, innan det bryter ut här så kan ni ju ta och handla nyaste Unelmien Talo & Koti där mitt och Jaanas reportage är ute nu! Kika gärna in i hemägarens blogg också! 

SE KOPUTTAA JO OVEEN
Kuulkaa hei, kai te tunnette jo pientä joulufiilistä ilmassa?  Sen kevyen joulukihelmöinin sielussa? Pyhäinpäivän jälkeen ainakin minulla yleensä lähtee ajatukset siihen suuntaan vahvasti.  Etsin Spotifystä niitä ihania tunnelmalauluja ( ei välttämättä vielä jouluaiheisia ) ja laitan tunnelmavaloja esille. Vuosi vuodelta vähemmän oikeita kynttilöitä kun olen niin älyttömän hajamielinen…

Olen jo pieniä valmisteluja tehnyt, ( instaseuraajani tietävät ) ja ensi viikonloppuna kun olen vapaalla taitaa lähteä valmistelut täysillä käyntiin! Olen myös ajatellut blogiin pientä joulukuva- kalenteria koska tunnelmakuvathan ovat just mun juttu. Olen myös blogissa eniten aktiivinen joulun alla.

Mutta hei- sitä odotellessa niin kipaiskaapa hakemassa kaupan hyllystä uusin Unelmien Talo & Koti lehti,  jossa Jaanan ja minun tekemä juttu on mukana!  Kurkatkaa ihmeessä myös kodinomistajan blogiin!

24100402

Jag tänker förverkliga en dröm

Härliga Elin Kero ( klicka på namnet ) som alltid inspirerar mig, lyckades även denna gång. Nu har jag äntligen äntligen – ( efter att ha sett hennes You Tube klipp om Bujo ) skaffat mig material för en egen Bullet Journal.

Jag har alltid varit pysslig och pillig. Gillat att både teckna och måla men även alltid älskat listor.  ( ni som känner mig nickar igenkännande här eller hur? )

Men men, jag kommer inte att dra igång genast utan ska nog öva mig lite först. En sån här dyr Bujo är nämligen inget skissblock utan här vill jag ha det perfekt. Därför vill jag först skissa upp en plan över vad jag vill ha med, och sen öva lettering och tecknande innan jag drar igång. ( vaddå kontrollbehov? )

Min Bujo köpte jag HÄR ( inte sponsrat inlägg men hey hey kolla bilderna på deras hemsida lite extra noga… hömhöm smäller i mina hängslen här )
Jag gillar att den har en rem för mobil och penna, för då har man ju allt med sig. Så älskar jag detta att det startar som en kalender där man riktar sig på kommande och nuvarande men slutar som en dagbok där man senare kan se bakåt. Dessutom är det kul att kunna ta med allt sådant man vill ha med och lämna bort sådant som kanske vanliga kalendrar har, men som man inte behöver. Dessutom är det så roligt att man kan skapa och vara kreativ på liten yta. Pappret ska vara tjockt så det inte blöder igenom ( 120 gram ) och pennorna vara sådana att bläcket inte flyter ut. Små prickar i pappret är till hjälp och det har en riktig bujo men det går nog bra med ett vanligt häfte också. Du bestämmer!

Vet du inte alls vad en Bullet Journal är så ska du definitivt kika in HÄR!

******

AION TOTEUTTAA HAAVEENI
Ihana inspiroiva Elin Kero sai minut taas innostumaan. Nähtyäni Elinin You Tube pätkän  Bullet Journalista innostuin ja lähdin kalenteri- ja kynäostoksille.
Olen aina ollut näpertelijä, askartelija ja olen piirtänyt ja maalannut pienestä tytöstä saakka. Olen myös rakastanut muistivihkoja sekä listojen tekemistä.  ( Tässä kohtaa ystävät saattavat hymyillen nyökätä koska tunnistavat kyllä tämän piirteen )

Mutta joo, Bujoon en ala heti taiteilemaan vaan aion harjoitella sekä lettering taitojani että piirtämistä, ja tietysti tarkkaan harkita kokoonpanoa. Tämä kallis kirjanen ei ole mikään luonnoslehtiö vaan haluan että kaikki on täydellistä kun vihdoin aloitan. ( hehe olen kontrollifriikki, myönnän )

Ostin Bujoni ja kynäni TÄÄLTÄ  ( tämä ei ole maksettu yhteistyöpostaus mutta hömhöm katselkaapa yrityksen kuvia tarkkaan vink vink ) Tykkään tosi paljon tuosta kirjan remmistä johon voi kiinnttää sekä puhelimen että kynän näppärästi niin että ne kulkevat kivasti mukana reissussa. Pidän myös ajatuksesta että kaikki alkaa kalenterina jossa keskitytään tulevaan ja olevaan ja pikkuhiljaa se muuttuu päiväkirjaksi josta voi muistella menneitä.
On myös tosi kätevää kustomoida kalenterinsa omien tarpeiden mukaan. Näin siihen ei tule yhtään mitään ylimääräistä tai tarpeetonta. Lisäksi tässä saa olla luova kätevän pienellä pinnalla.
Bullet journalin paperin pitää olla paksua ( 120 grammaa)  ja sileää jotta tussi ei vuoda läpi. Kynien pitää olla sellaisia että ne eivät myöskään valu. Pienet pisteet ovat avuksi mutta toki ihan tavallinen vihkokin toimii. Sinä päätät!

Jos et yhtään tiedä minkä ihmeen bujosta puhun niin tsekkaa vaikka TÄSTÄ linkistä jossa selitetään melko simppelisti mistä on kyse.

BI0A8123
BI0A8131BI0A8130BI0A8132

Vad en lunchträff kan leda till

Det här är min kollega Jaana, min partner in crime, som följer med på alla mina arbetsresor. Vi träffades för nästan exakt 5 år sedan, när Jaana på Facebook efterlyste en fotograf att göra inredningsreportage med. Vi stämde träff över en kopp kaffe ( eller nej, sallad tror jag faktiskt att det var ) och även om det var lite nervöst så kändes det som att vi funkade bra ihop från första början.

Sen dess har det löpt på. Vi har rest land och rike runt för att göra reportage. I början bara inredningsreportage, men numera också lifestyle- reportage. Vi har delat hotellrum, kastat i oss hastiga mellanmål vid någon bensinstations parkering, haft möten på restauranger, tappat bort oss på motorvägar och pratat  maratonsamtal i bilen, och både gråtit och skrattat ihop. Vi har så kul på våra keikkor, vi är ett bra team och vi kan vår sak, och vi har träffat alldeles fantastiskt härliga människor i vårt arbete!  Det är en sak som vi är så innerligt tacksamma för-  alla härliga familjer som släpper in oss i sina hem!

Egentligen är vi rätt så olika, Jaana och jag, men just på ett sånt där bra sätt att vi kompletterar varandra.  Jaana älskar att resa medan jag är hemmaråttan och trygghetsknarkaren.  Hemma hos mig inreds det med fart, medan det hos henne tar tid, men görs med omsorg. Vi har många lång och intressanta diskussioner om livet när vi susar fram längs med landsvägarna, både sommar och vinter.

Jaana har valt ett frilansliv på landet, precis som jag i början av mitt frilansliv. Hon skriver om sitt liv på landet, om frilanslivet och familjen, om renoveringen av ett gammalt hus och om sin trädgård, i sin inspirerande blogg Menolippu maalle    Här kommer alltså veckans bästa tips: Kika in hos henne! ( klicka på länken )

***

MIHIN LOUNASTREFFIT VOI JOHTAA

Tässä kolleegani Jaana, työparini, my partner in crime, jonka kanssa kierrän tätä Suomen maata keikkaillen. Tapasimme melkein tasan viisi vuotta sitten, kun Jaana Facebookissa etsintäkuulutti valokuvaajaa jonka kanssa voisi lähteä tekemään sisustusjuttuja. Teimme treffit kahvikupin äärelle, ( tai itse asiassa taisi olla salaatti ) ja siitä se sitten lähti, vaikka alussa hiukan jännittikin. Alusta saakka synkkasimme hyvin yhteen.

Siitä lähtien olemme kiertäneet maata yhdessä ja tehneet keikkoja. Alussa vain sisustusjuttuja, mutta nykyään myös lifestylereppareita. Yhdessä ollaan jaattu hotellihuoneita, naposteltu välipaloja huoltisten parkkipaikoilla, pidetty palavereita ravintoloissa, eksytty moottoriteillä, juteltu tuntikausia autossa, naurettu, ja ehkä joskus jopa itketty yhdessä. Meillä on aina tosi kivaa, olemme hyvä tiimi ja osaamme nämä hommat. Lisäksi olemme tavanneet fantastisia perheitä ja olemme todella kiitollisia kaikille niille jotka ovat päästäneet meidät kotiehinsa!

Oikeastaan olemme ihmisinä aika erilaisia, mutta silleen hyvällä tavalla että täydennämme toisiamme. Jaana rakastaa matkustelemista ja minä kotirottana rakastan turvallista kotisatamaa. Meillä sisustetaan aina vauhdilla kun heillä taas kestää, mutta heillä tehdään asiat huolella. Autossa käydään pitkiä keskusteluja elämästä sillä välillä kun auto rullaa pitkin Suomen teitä, oli sitten kesä tai talvi.
Jaana on valinnut freelancerin elämän maalla, kuten minäkin alussa. Hän kirjoittaa blogia elämästään maalla, työstä, puutarhasta,  remppaamisesta, vanhasta talosta ja puutarhasta. Tässä siis lopuksi vielä päivän vinkki:  käy lukemassa Menolippu maalle blogia!

245242239231227