När man försiktigt kikar in

Smyger försiktigt in här igen och ser hur det känns. Jag har verkligen inte velat pressa mig själv till någonting alls, bara varit och gjort saker som kännas bra. Till det har hört att måla. På bloggen och instagram har det varit rätt så tyst.

När jag var yngre ritade jag väldigt mycket. Det blev tuschteckningar och senare också akvarell blandat med tusch. I något skede när barnen var små, testade jag på oljemålning men det var opraktiskt då det luktade starkt och var svårt att hantera i en höghuslägenhet. Sådär överlag har väl skapandet ändå alltid varit närvarande. Har det inte varit i form av målande eller tecknande så har det varit att sy, sticka eller piffa hemmet. Till sist också fotandet och det känns ju allra mest som min grej.

Men den här utmattningen, tröttheten eller vad jag nu ska kalla den, gjorde att jag inte ens ville greppa kameran för en stund, utan grabbade penseln istället. Jag klämde ut lite rester av det som blev över när jag målade fotobakgrunder och så kluddade jag på helt spontant. Ja, någon vision hade jag väl, men jag kan berätta att slutresultatet var ungefär hundra mil från vad jag hade tänkt. Men åtminstone kan man väl säga att det verkligen var kravfritt då.

VAROVASTI TUNNUSTELLEN
Hiivin varovasti tänne blogin puolelle ja kokeilen miltä tuntuu. En ole viime päivinä halunnut vaatia itseltäni mitään, vaan tehdä mukavia täysin stressittömiä asioita kuten esimerkiksi maalaaminen. Blogi ja insta hiljenivät hetkeksi.

Nuorempana piirsin paljon. Tussipiirustuksia lähinnä, ja myöhemmin sekoitin mukaan myös akvarellejä. Lasten ollessa pieniä testasin myös öljyvärejä mutta asuimme silloin kerrostalossa ja se oli hajujen ja käsittelyn takia hankalaa. Voin kuitenkin sanoa että luovuus on aina ollut läsnä. Jollei piirtämisen ja maalaamisen muodossa niin neulomisen, ompelun tai kodin tuunailun muodossa. Viimeisenä sitten valokuvaus, joka  ihan selvästi on se minun juttu.

Tämä uupumus, väsymys, vai miksiköhän sitä kutsuisin, teki hetkellisesti sen, etten yhtäkkiä jaksanut innostua edes kamerasta vaan tartuin siveltimeen. Puristin vanhoista tuubeista viimeiset värit ( ne joita käytin kun tein kuvaustaustoja ) ja aloin suttaamaan. Kai minulla jonkinlainen visio oli, mutta voin sanoa että se on kilometrien päässä tuosta lopputuloksesta. Tähän voi sitten vain todeta että olipahan ainakin ihanan stressitöntä.

Mera bakgrunder

När jag kom igång med mina bakgrunder vart det svårt att hejda mig och här föddes en grönaktig bakgrund. Kände att det kanske var dags för lite annat än murrigt brunt och svart. Katterna övervakade ivrigt mitt klottande.

Det här är mitt sätt att koppla av, min mindfullness, att få måla och fotografera och till slut editera med olika lagers och texturer.  I blombilden sökte jag efter en sån där gammeldags oljemålnings stämning. Jag har väl tänkt att jag någon gång borde göra en kollektion till försäljning, men tillsvidare har det bara varit för eget bruk. Ska jag fota en egen serie ska det åtminstone vara riktiga blomster, inte fejkade och så ska det kanske vara mer planerat ända in i minsta detalj.

Men vi får väl se. Tillsvidare njuter jag av kravlösheten.

******

LISÄÄ TAUSTAA
Kun nyt pääsin vauhtiin näiden taustojen kanssa minut oli vaikea pysäyttää. Näin syntyi vihertävä tausta koska ajattelin että olisi aika vaihtaa johonkin muuhun kuin mustaan tai ruskeaan. Kissat seurasivat suttaamistani mielenkiinnolla.

Tämä on minulle ihan paras tapa rentoutua, minun mindfullness on tämä maalaaminen, valokuvaus ja editointi. Loppusilaus syntyy erilaisilla layereillä ja tekstuureilla. Tavoittelin tuossa kukkakuvassa sellaista vanhan öljymaalauksen tuntua. Olen joskus ajatellut että ehkä näistä voisi tehdä jonkinlaisen oman sarjan myyntiin, mutta toistaiseksi se on jäänyt ajatustasolle. Silloin pitäisi olla enemmän aikaa ja panostusta, ehdottomasti myös aitoja kukkia ja suunnittelua ihan viimeiseen yksityiskohtaan saakka.

Mutta saapi nähdä. Toistaiseksi nautin siitä ettei tähän liity minkäänalaisia vaatimuksia vaan saan vapaasti ilmaista itseäni.

 

Egna projekt

Som jag tidigare nämnt så blev det en hel del hemgjorda julklappar i år. En del blev klara, andra inte. Ljuslyktan i lera är min prototyp, ( jag gjorde flera sen) och träföremålet i bakgrunden är mannens projekt som aldrig blev klart i tid, mycket på grund av en hård förkylning i början av december som drog orken ur honom totalt. Jag kanske inte ska avslöja vad det skulle bli för det kan ju hända att det blir färdigställt senare. Hur som helst tycker jag det ser trevligt ut med lite naturliga element i inredningen och så ser det ju nästan ut som en gran. .

Två av ljusstakarna som nu står framme är av glas och så kallat fattigmans silver. Jag målade dem med Vintage Paint efter ett tips av Anna- Lena!

 

OMAT PROJEKTIT
Kuten aiemmin jo mainitsin, teimme osan joululahjoista itse. Jotkut valmistuivat ajoissa – toiset ei. Lyhty on protoyyppi   ( tein niitä sitten useamman) ja taustalla miehen keskneräinen puutyö. Joulukuun alussa häneen iski raju räkätauti joka vei voimat pitkäksi aikaa ja siihen se sitten jäi. En kuitenkaan nyt aio paljastaa mitä siitä piti tulla koska voihan se olla että hän vielä tahtoo yllättää ja viimeistellä työnsä. Oli miten oli, tykkään luonnonmateriaaleista sisustuksessa ja hauskastihan tuo muistuttaa kuusta.

Nuo pulleammat kynttilänjalat olivat niin sanottua köyhäinhopeaa mutta maalasin ne Vintage Paintillä, Anna- Lenalta saamani vinkin mukaan.

 

 

När inspirationen slog till

Jag har en stor canvasbakgrund som hängt med länge. Jag har målat den otaliga gånger både till att ha som tavla men också som fotobakgrund. Nu senast var den blåsvart och jag gjorde hål för en ljusslinga och så fick den vara natthimmel på vår fotoklubbs workshop då vi fotade julkort.
Sen fick jag plötsligt en ide´ här i veckan om en annan sorts gråsvart bakgrund till mina stilleben, men rycktes med av inspirationen så det fick bli konst på väggen istället. Egentligen var det meningen att det skulle bli gråsvart, men det natthimmelsblåa trängde så starkt igenom att det blev såhär. Och bra så, för jag blev jätte nöjd!

 

KUN INSPIRAATIO SAI SIIVET
Tämä canvastausta on ollut minulla jo jonkun aikaa ja olen maalannut sen useaan otteeseen sekä tauluksi että valokuvaustaustaksi. Viimeksi se oli sinimusta tähtitaivas         ( tein reikiä valosarjalle)    ja se toimi taivastaustana meidän valokuvakerhon workshopissa kun kuvattiin joulukorttikuvia.
Sain sitten tässä alkuviikosta idean mustaharmaasta valokuvataustasta mutta inspiraatio sai siivet ja syntyikin taidetta omalle seinälle. Tuo sininen väri vaan paistoi läpi niin vahvasti että siitä tuli erilainen kuin ajattelin mutta eipä haittaa sillä tykkään tästä tosi paljon!