Idag har jag börjat på detta inlägg fyra gånger om men det vill inte komma ut i den form jag tänkt. Men å andra sidan har dagen inte alls gått som i Strömsö annars heller så vad annat kan man vänta?
Idag skulle en liten fotograferas, men liten satt sig på tvären. Fullständigt på tvären. De är omutbara de små, och då får man bara ta det. Funkar det inte så får man ge upp och ta det en annan gång. Det enda man möjligtvis kan muta med, är ätbart, men det ser då rakt inte bra ut i bild. Man får som sagt bara inse efter ett idogt försökande, att den lille har vunnit kampen, och alla andra är våta av svett. Men det var inte första gången, men det känns förstås lite ledsamt för alla inblandade när det inte vill sig, för förväntningarna är ju ofta höga. En annan dag, en annan stund kan det gå hur bra som helst, men det är ju det man inte kan förutse och tvinga kan man inte.
Nå, vi tog situationen med ro, medvetna om att vi i alla fall försökt. Senare på dagen fick jag en riktigt vass huvudvärk så resten av dagens skärmarbete blev gjort i en dimma. Den värken berodde nog på helt andra saker. Måste lära mig att dricka mera vatten helt enkelt. Jag glömmer det alldeles för ofta.
Imorgon är en ny dag.
KUN SANAT ja muutkin asiat OVAT RISTISSÄ
Tämä on nyt neljäs kerta tänään kun yritän raapustaa postauksen tähän. Teksti ei vaan tule siinä muodossa missä olin ajatellut, mutta mikään muukaan asia ei mennyt tänään niin kuin Strömsössä, joten eiköhän se ollut odotettavissa.
Tänään oli pikkusen ihmisen kuvauspäivä. Pikkuinen vaan ei halunnut. Ei yhtään. Näitä pieniä ei noin vain lahjota ja siihen on pakko varautua. Ellei juttu toimi, on pakko luovuttaa ja yrittää uudestaan joskus myöhemmin. Yksi juttu jolla voisi lahjoa on syötävät, mutta se sitten ei oikein kuvassa toimi. Hetken päästä on vaan todettava että pikkuinen on voittanut väsytystaistelun, ja kaikki muut ovat hiestä märkiä.Ei ollut ensimmäinen kerta, mutta tietenkin kaikille osallisille harmittava asia sillä odotukset ovat usein korkealla. Jonain toisena hetkenä, toisena päivänä kuvaus voi onnistua ihan tuosta vain, mutta tätähän emme osaa ennustaa eikä ketään voi pakottaa.
No, yritimme kaikki ottaa rennosti, olimmehan parhaamme tehneet, asiat nyt vain menivät näin. Iltapäivällä sain sitten mojovan päänsäryn, mutta se ei kyllä tästä johtunut. Loppupäivän tunnit menivätkin pienessä kipusumussa. Pitäisi vaan aina muistaa juoda tarpeeksi vettä päivän aikana. Huomenna on uusi päivä.
livingwithmycamera.wordpress.com 