Förra sommaren besökte kollegan och jag en härlig trädgård som verkligen var inspirerande. Reportaget är ute i nyaste Kotivinkki nu!
LEHTIHYLLYSSÄ
Viime kesänä käytiin kolleegan kanssa kuvaamassa ihanaa inspiroivaa puutarhaa. Juttu löytyy nyt uusimmasta Kotivinkistä!
Igår var det kallt och mulet men för en liten stund kikade solen faktiskt fram och gav lite hopp. Jag var ute med hunden den lilla stunden och knäppte några bilder.
Vi bor på ett område med en gammal äppelträdgård och en sandstrand bredvid. En vacker gammal fyrkantig byggnad vid stranden har varit ett tvätteri, har jag fått höra.
Under åren 2008-2010 när jag jobbade på ett dagis här ett stenkast från vårt nya hem, så blev jag bekant med omgivningen. Jag förälskade mig i de gamla vackra knotiga äppelträden och de gula villorna. Så när jag blev fotograf så återkom jag hit många gånger och de grönskande bilderna här längst ner i inlägget är från fotograferingar jag gjort här för några år sedan. Tänk om jag hade vetat då, att jag kommer att bo här en vacker dag… Nog är livets vägar rätt så kluriga ibland.
BACK TO THE HOODS
Eilen oli pilvinen ja kylmä päivä. Jossain vaiheessa aurinko kuitenin pilkotti pilvien välistä hetken ja olin juuri silloin koiran kanssa ulkona. Nappasin muutaman kuvan alueesta. Täätä löytyy vanha omenatarha ja hiekkaranta. Sen vieressä kaunis vanha neliönmuotoinen rakennus joka kuulemma aikoinaan on toiminut pesulana. Näin minulle on kerrottu.
Vuosina 2008.-2010 olin töissä päiväkodissa täällä ihan kivenheiton päässä uudesta kodista ja silloin tutustuin tähän ympäristöön. Rakastuin noihin vanhoihin omenapuihin ja keltaisiin villarakennuksiin. Kun sitten valmistuin valokuvaajaksi palasin tänne monet kerrat kuvaamaan ja nuo veheät kuvat täällä viimeisenä ovat muutaman vuoden takaa. Hassua ajatella etten silloin osannutkaan arvata asuvani yhtäkkiä juuri täällä… Kyllä elämän koukerot ovat joskus niin ihmeellisiä.
Från tidigare år- Aikaisemmilta vuosilta:
Ni väntar väl nyfiket på fler bilder från huset antar jag? ( ja, jag ser ju var topparna finns i statistiken – ny avslöjanden av en eller annan sort- det tycks ni läsare gilla ) Ni som följer mig på instagram har redan sett en del förstås.
Så väldans mycket har jag inte hunnit fotografera för tiden har gått åt till att installera sig, packa upp och framförallt att städa i det gamla hemmet. För mig har mars- april betytt städning i oändliga mängder. Sex eller sju visningsstädningar, och så en rejäl polering inför konditionsgranskningen och så vid inflyttning och utflyttning… Förra hyresgästen här har inte varit så noggrann, om vi säger så, och så har ju huset stått tomt ett bra tag. Själv försöker jag vara ordentlig, så långt orken räcker, för nu är vi nog slut, både mannen och jag och ser fram emot någon kväll då man inte skulle ha några måsten.
Katterna fick vi med oss i söndags och de har ju tydligen acklimatiserat sig fort. Åtminstone av poseringarna att döma. Ännu har de inte varit ute, de får vänja sig med en sak i taget. Det roliga är att de egentligen kom hem, för de är födda i grannhuset, precis här invid knuten! Själv har jag jobbat ett stenkast härifrån så jag är väl bekant med omgivningen och ni kommer också att se mer av den bara vädret blir lite vänligare.
Idag tog jag ändå ut kameran en liten stund, även om det regnade, för att föreviga det blå blomhavet vid vår husknut.
NIIN PALJON TO- DO LISTALLA
Odotatte jo innolla kuvia uudesta kodista? ( jNiin, näenhän minä tilastoista mikä teitä kiinnostaa… uudet paljastukset missä tahansa muodossa, silloin lukijamäärä kasvaa huimasti 😉 ) No, instagramseuraajat ovat jo nähneet aika paljon.
Kovin paljoa en ole kerennyt kuvaamaan sillä aika kuluu järjestellessä tavaroita, laatikoiden purkuun ja vanhan kodin siivoamiseen. Minulle maalis- huhtikuu on ollut yhtä siivousprojektia. Kuusi tai seitsemän näyttösiivousta, kunnon putsaus ennen kuntotarkastusta ja sitten vielä sisäänmuuttosiivous sekä vanhan kodin siivous ennen luovutusta. Täällä entinen vuokralainen ei ollut kovin tarkka siivoamisesta jos niiin sanotaan ja onhan talo ollut tyhjillään jonkun aikaa. Itse yritän olla tunnollinen, niin pitkälle kuin voimat riittävät, sillä onhan tämä ollut rankkaa ja nyt odotetaan vaan sellaista iltaa jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään.
Kissat saapuivat sunnuntaina ja asettuivat taloksi aika nopeasti. Ainakin ovat ihan rentoja jos kuvista päättelee. Vielä eivät ole olleet ulkona sillä saavat ottaa yhden asian kerralla. Hauskinta on, että ne tavallaan tulivat kotiin, sillä ne ovat syntyneet naapuritalossa, ihan nurkan takana. Itsekin olen täällä ollut töissä, ihan kivenheiton päässä joten ympäristö on minulle tuttua. Pian saatte tekin tutustua, kun säät vaan lämenevät ja kuvaaminen ulkona on edes hitusen mukavempaa. Tänään en kuitenkaan voinut vastustaa vaan otin kameran ulos vaikka satoi vettä, sillä halusin ikuistaa tuon sinisen kukkaloiston talon vierestä.
Kan inte riktigt förstå hur snabba vi varit med det här. Men förstås, ännu har vi en hel massa ouppackat men i sådana rum som det ännu inte är bråttom med.
Jag fascineras av hur annorlunda allt känns fast vi har precis samma saker omkring oss som vi haft förut. I annan miljö kommer de fram på ett helt annat sätt.
Bordet har stått på bageriet men jag köpte det ursprungligen till mitt kontor redan för två år sedan. Spegeln har hängt med redan i 17 år och stolen köpte jag som renoveringsobjekt för två år sedan. De här sakerna har ändå aldrig stått såhär tillsammans och det är ju det som är det roliga- att mixa fram nya kombinationer, och jag gillar vad jag ser.
UUSIA YHDISTELMIÄ
En oikein itsekään ymmärrä miten nopeita me ollaan oltu, mutta onhan meillä vielä laatikoita purkamattakin. Ne vaan ovat huoneissa joilla ei ole kiire.
Minua kiehtoo miten erilaiselta kaikki tuntuu vaikka omat tutut huonekalut ja esineet ympäröivät meidät. Uudessa ympäristössä ne vaan näyttää ihan erilaisilta.
Pöytä on seissyt leipomossa mutta alunperin ostin sen työpöydäksi kotitoimistooni muutama vuosi sitten. Peili on ollut minulla jo ainakin 17 vuotta ja tuolin ostin kunnostusprojektiksi pari vuotta sitten . En ole koskaan yhdistänyt näitä näin mutta sehän tässä onkin niin hauskaa. Uusien yhdistelmien luominen. Kivalta näyttää, ainakin minun silmissä.
Jösses en sån helg det varit. Vi känner oss nästan som överkörda och är rätt så övertrötta men vi har hunnit så långt! På fredagen var huset tomt och nu har vi redan inrett. Men sådan är vi- snabba i vändningarna när det behövs!
Det känns redan som ett hem och ikväll kom också kissorna hem med oss så nu är flocken samlad. De fann sig otroligt snabbt, de gjorde en snabbrunda i huset och somnade sedan gott i soffan och farfars gamla stol. Svante som övervakat hela flyttprocessen med en terriers egna ivriga och lite irriterande ingripande attityd, han är nu helt slut.
Men ja, det liknar ett hem det hela, och det roliga är, att fast vi inte köpt något nytt utan tagit i bruk allt vi haft i knutarna, så känns det som ett helt annat hem!!! Jag är lite förälskad i det här huset, och i ljuset! De gamla vackra fönstren och de enorma dörröppningarna… Det är öppet från matsal till sovrum och jag älskar det. Här flödar energierna.
Jag ska berätta mer om huset sen. Det finns en massa skojiga detaljer och hemliga skrubbar överallt Ett riktigt muminhus. Här har man ju haft hembiträde och ringklocka för betjäning. En annan värld, helt enkelt. Huset är byggt 1906.
Nu bjussar jag på bilder från instagram för annat har jag ju inte hunnit med. Den sista bilden tog jag i morse, när jag vaknade och blickade ut över mina tår 🙂
MUUTTO VEDETTY KUNNIALLA LÄPI
Jestas mikä viikonloppu! Aika jyrän alle jäänyt olo ja ollaankin hieman yliväsyneitä mutta pitkälle ollan ehditty! Tämä talo tuntuu jo kodilta ja tänään saatiin kissatkin kotiin joten lauma on kasassa. Perjantaina talo oli tyhjä ja nyt on jo sisusteltu. Tällaisia me olemme, nopeita toimimaan kun tarve vaatii.
Kissat sopeutivat yllättävän nopeasti, tekivät nopean tarkistuskierroksen ja nukahtivat sitten omiin lempipaikkoihinsa. ( sohva ja isoisän vanha tuoli)
Svante joka on valvonut koko muuttoprosessia terrierin innokkuudella ja ehkä hieman liikaakin puuttunut asioihin, on nyt ihan puhki.
Mutta joo, kodilta alkaa jo tuntua ja hauskaa onkin että mitään uutta ei olla ostettu mutta kuitenkin tuntuu ihan toiselta kodilta!! Olen tähän taloon jo rakastunut, ja ennen kaikkea valoon! Nuo vanhat ikkunat ja isot oviaukot… Ruokasalista makkarriin saakka avointa tilaa. Täällä energiat virtaa.
Kerron lisää talosta myöhemmin. Täältä löytyy ihania yksityiskohtia ja salaisia komeroita kaikkialta. Varsinainen muumitalo. Tällä on ollut kotiapulainen ja studiosta ( entinen olohuone) löytyy kutsukello. Maailma on joskus ollut ihan toisenlainen. Talo on rakennettu 1906.
Kuvaaminen ja bloggaaminen ei ole ollut etusijalla joten saatte tyytyä instagramkuviin. Viimeisen kuvan otin aamulla kun heräsin ja avasin silmäni ja nostin katseeni sängystä.
Nu är det på gång hörni, full flyttrumba hela helgen.
Muuttorumba käynnissä, tähän se koko viikonloppu meneekin.
Några bilder till från fotograferingen jag skrev om igår. Mor och son… och jag älskar den fina stämningen i den första bilden. Den bilden har jag också redigerat i mer höstiga dova och fylliga toner. Ja ni ser ju skillnaden men jag gillar båda varianterna. Det här är bara ett så bra exempel på vad man kan göra med sina bilder och hur editeringen ändrar på stämningen.
KATSEKONTAKTI
Muutama kuva lisää tuosta perhekuvauksetsa josta eilen tein postauksen. Äiti ja lapsi…ja rakastan tätä ensimmäisen kuvan tunnelmaa. Leikin vähän sävyillä ja annoin kuvalle syksyisemmät ja täyteläisemmät sävyt. No, näettehän te eron. Tykkään ihan hirveesti näistä molemmista ja nämä toimivat oivana esimerkkinä siitä mitä kaikkea pystyy kuvillaan tekemään, ja miten editointi voi muuttaa kuvan tunnelman täysin.
Sådär rysligt mycket fotograferat blir det ju inte just nu, såhär mitt i flyttkaoset och dammråttorna (ja hjälp ändå så det yr när man bökar omkring)
Jag bjussar istället på lite foton från en härlig höstdag när vi hade en lite större familjefotografering med olika sammansättningar.
Alla har inte gett sitt tillstånd för publicering så det blir bara lite enskilda bilder. Jag frågar alltid, och pressar aldrig utan respekterar ödmjukt om man inte vill synas ute på nätet.
De här blev nog mina personliga favoriter så det känns fint att få visa upp dem.
Några av bilderna fick varma moccatoner, som ni ser, och andra blev vanliga klassiska färgbilder. Smaksak sedan, vilket man gillar mer!
ERÄÄNÄ SYYSPÄIVÄNÄ
No niin- täällä muuttolaatikoiden ja pölypalleroiden joukossa ei kauheesti valokuvailla joten laitan tähän vähän kuvia syksyisestä perhekuvauksesta jossa kuvattiin vähän isompaa kokonpanoa. Kaikki eivät ole antaneet julkaisulupaa joten näillä nyt mennään. Kysyn aina sillä jokaisen on itse saatava päättää haluaako näkyä julkisessa mediassa vai ei. Koskaan en panosta vaan olen nöyrästi kiitollinen jokaisesta työstä jonka saan tuoda esille. Näistä kuvista tuli omat suosikkini joten olen iloinen että saan esitellä ne teille.
Muutamiin laitoin lämpimän mokkasävyn mutta toisiin aivan tavallinen klassinen värikuvakäsittely. Makuasia sitten mistä tykkää enemmän 😉
Det pågår ett febrilt packande här i hemmet som ni kanske förstår, för i övermorgon får vi nycklarna till vårt nya hem. Då händer det grejer, och snabbt, för sådana är vi. Inget mellanläge liksom. Först på listan är städandet, för huset har stått tomt ett tag och folk har traskat där på visningar så golven är inte rena. Fönstren behöver sig en omgång med magiska Mr Kärscher också. Vi väntar med spänning på hur våra möbleringsplaner ska te sig i verkligheten, för helt lätt är det inte att möblera i rum som har såhär stora dörröppningar. Samtidigt är det ju så himla skönt med ljus och rymd. Huset har laminatgolv som tack och lov ändå inte helt förstör den gamla atmosfären. Egentligen är jag väl tacksam, för med tre husdjur kommer det ju verkligen in en massa smuts. Lättstädat är bonus.
Mer om huset sen i ett annat inlägg och tillsvidare får ni stå ut med mobilbilder av varierande kvalitet. Tids nog hinner jag snurra där med min kamera.
MUUTTOLAATIKOIDEN KESKELLÄ
Täällä pakkaillaan kotia tehokkaasti koska ylihuomenna saadaan avaimet uuteen kotiin. Silloin alkaa tapahtua ja vauhdilla, koska sellaisia me ollaan- välitilaa ei ole , se on kaikki tai ei mitään.
Ensimmäisenä listalla on siivous sillä talo on ollut tyhjillään jonkun aikaa ja siellä on ravannut ihmisiä esittelyissä joten lattiat ovat likaiset. Ikkunatkin kaipaavat Mr Kärscherin maagista kosketusta. Jännityksellä sitten katsomme miten sisustussuunnitelmat toteutuvat, sillä huoneissa on isot oviaukot eikä se aina helpota huonekalujen sijoittamista. Toisaalta on ihanaa että on valoa ja avaruutta. Talossa on laminaattilattia joka ei onneksi ihan kokonaan vie vanhan talon henkeä. Ja oikeastaan olen kiitollinen siitä, sillä kyllä tuota likaa tulee kotieläinten kanssa sisälle. Helppous on valttia.
Lisää juttua talosta sitten myöhemmässä postauksessa ja toistaiseksi vain kännykkäkuvia ja huonolaatuisia sellaisia. Kyllä minä sitten aikanaan ehdin heilua siellä kameran kanssa.
Idag blev det reportageresa till Helsingfors. Jag tar alltid tåget för jag mår illa i buss. Dessutom älskar jag tågstationer. De är så fulla av liv, förvantan, ankomst och avsked och byggnaderna är ofta stora och pampiga. Nu sitter jag som bäst på tåget hem, med trötta fötter men glad i själen för jag är alltid tacksam och ödmjuk för alla möten i mittjobb.
KEIKALLA
Tänään olikin juttukeikan aika ja suunnattiin Helsinkiin. Menen aina junalla sillä bussissa tulee paha olo. Sitäpaitsi rakastan juna-asemia jotka ovat täynnä elämää, odotusta, jäähyväisiä ja jälleennäkemisiä. Nyt olen matkalla kotiin. Jalkoja särkee mutta iloisella mielellä tässä ollaan sillä arvostan niin suuresti näitä kohtaamisia mitä työssäni saan kokea.
livingwithmycamera.wordpress.com 