Sparris

Vårens första sparrismiddag är alltid en fest. Att det kan vara så gott! Vi åt med hollandaise sås och med stekt torsk. Ett gott vittvin till och det blev himmelriket. Vet man inte vilket vin man ska välja så lönar det sig att fråga råd av personalen på Alko. De är superduktiga på att plocka ut just det rätta vinet som passar till sparrisrätter. För det är stor skillnad ska ni veta, på vad man väljer. Jag frågade också om råd, för även om jag själv har jobbat på Alko, så har urvalet förändrats en hel del sen dess.

PARSAA
Kevään ensimmäinen parsapäivällinen on aina juhlallinen tapahtuma. Että se voi olla niin hyvää! Syötiin paistetun turskan sekä hollandaise kastikkeen kanssa. Hyvä valkoviini vielä lisäksi niin makuelämys oli taivaallinen. Jos et itse osaa valita sopivaa viiniä ateriallesi, kysy henkilökunnalta apua. Ne osaavat valita juuri ne oikeat parsalle sopivat viinit. On meinaan aika iso ero viineissä ja siinä mikä sopii juuri parsan kaveriksi. Itsekin kysyin neuvoa vaikka olenkin ollut Alkossa töissä sillä sen jälkeen on valikoimiin tullut paljon uutta.

 

 

 

 

Slow Sunday

Söndagar är härliga. Mannen och jag har äntligen tid för en gemensam frukost. Vi sitter länge och njuter.  Äter och pratar och bara är där, i stunden. Egentligen blir det ju en brunsch då, för det är inte ovanligt att vi sitter till elva.

Det behöver inte vara så märkvärdigt, och vissa gånger är det lite  lyxigare och vissa gånger mera vardagligt. Vi unnar oss alltid ekologiska ägg och som tur är, så gillar vi dem båda såhär. ( varken rinnande löst eller stenhårt hårdkokt, utan perfekt mittemellan)  Idag hade vi också skinka. Hemrökt skinka. ( Vi köpte en julskinka på rea, långt efter jul och fryste ner den, för att röka den i grillen lite senare. )

Lite grönt, lite god ost, batong från det egna bageriet och ett sagolikt gott ekologiskt kaffe så är den söndagsbrunschen perfekt.

RAUHALLINEN SUNNUNTAI

Sunnuntait ovat parhaita. Miehellä ja minulla on vihdoin aikaa nauttia yhteisestä aamupalasta. Istutaan pitkään ja nautitaan. Jutellaan. Syödään ja eletään hetkessä.  Oikeastaan tästä yleensä muodostuu brunssi sillä aika usein istutaan melkein puoleen päivään saakka.

Tarjoilun ei tarvitse olla mitään ekstraa,joskus on jotain luksusta mutta joskus ihan arkistakin. Viikonloppusin syödään aina luomu kananmunia, yleensä keitettynä. Onneksi meillä on niiden suhteen sama maku ( ei löllönlöysäksi eikä kivenkovaksi keitettyä, vaan sopiva kompromissi sieltä väliltä) Tänään oli myös kinkkua. Kotona savustettua. ( Ostimme joulun jälkeen tosi halvan kinkkupalan, pistimme pakkaseen ja savustimme myöhemmin)

Siitten nippu salaattia, hyvää juustoa, oman leipomon patonkia ja satumaisen ihanaa luomu kahvia niin sunnuntaibrunssi on täydellinen.