Skör

Migränen har fortsatt att följa mig. Dämpad av mediciner, dov och tung. Det värker faktiskt inte alls så farligt, för medicinen tar bort udden om jag hinner ta den just då, när sågbetten lägger sig som en hinna av flimmer framför synfältet, men den gör mig öm, skör och tungrodd i tankarna. Känslig och trött och sårbar.Som ett åskmoln som kramar om hjärnan och gör tankarna mjuka i kanten. Omöjligt att fokusera på svåra saker.

Kanske är det ljuset, kanske är det brist på magnesium, vilket en vän tipsade om. Hur som helst så går jag nu omkring med mörka solglasögon som en annan filmstjärna (enda likheten där då liksom) och så har jag ju förstås handlat en dos med magnesium. Försöker stå ut, för jag vill ju njuta av vårens ljus, inte gå omkring med hjärnan på sparlåga. Inget annat kan jag ju göra heller, för som egenföretagare har man inget annat val än att tuffa på.

OLOTILA
Migreeni on vieläkin seuralaisena. Särky on lievää, sillä lääkkeillä pystyn hallitsemaan sen, jos otan tabletit juuri silloin kun sahanlaidat peittävät näkökentän, mutta se tekee minut araksi, hauraaksi ja ajatukset kulkevat hitaasti. Olen väsynyt, herkkä ja haavoittuvainen. Kuin ukkospilvi tuo tila leijuu yllä ja tekee ajatukset pehmeiksi. Keskittyminen vaatii ponnisteluja.

Ehkä se johtuu lisääntyneestä valosta, ehkä magneesiumin puutteesta kuten eräs ystäväni huomautti. Joka tapauksessa kuljen nyt aurinkolasit pääsä kuin mikäkin elokuvatähti (siihen loppuivatkin yhteläisyydet) ja tietysti kävin ostamassa magneesiumia sillä kaikki keinot on koitettava. Yritän kestää, sillä haluaisin niin nauttia kevään valosta enkä olla tällaisessa tilassa, eikä tässä yrittäjällä muitakaan vaihtoehtoja ole, kuin paiskia töitä vaikka pää irtoaisi.